Sote ja hyvinvointi – Varsinais-Suomen Ennakointiakatemia

Sote- ja hyvinvointiala Varsinais-Suomessa

Koronan jälkeinen yhteiskunta

Koronaepidemian jälkeinen suomalainen yhteiskunta on muuttunut. Yhteiskunta-, talous- ja julkinen palvelujärjestelmä kohtasi suuren muutosajurin, jonka pidemmän aikavälin vaikutukset saattavat heijastua suurellakin volyymillä kuntien sote- ja hyvinvointipalvelujärjestelmään ei yksistään v. 2020, vaan myös vuosien viiveellä. Eri väestöryhmien sosiaali-, terveys- ja hyvinvointiongelmat lisääntynevät, monimuotoistunevat ja syntynee ylisukupolvisia syrjäytymiskierteitä enemmän. Suomalaisten yleinen hyvinvoinnin ja terveyden taso on jatkuvasti kohentunut, mutta hyvinvoinnin ja terveyden jakautuminen väestössä on yhä eriarvoisempaa. Eriarvoisuus ilmenee sosioekonomisten ryhmien välillä lähes kaikilla hyvinvoinnin ja terveyden alueilla (mm. THL 2020 a).

Ennakointitoiminnan tarkoituksena ei ole ennustaa, mutta ennakoimalla tulevaisuutta voidaan varautua tuleviin muutoksiin ja hyödyntää avautuvia mahdollisuuksia. Esimerkiksi sote-alan näkökulmasta on tarpeen varautua mahdollisuuteen, jossa koronan varjossa muhii hoitopommi – jolloin skenaario olisi, että riskiryhmien potilaat jäävät ilman riittävää hoitoa pitkäksi aikaa (Yle 31.3.2020.) ja tällä voidaan nähdä olevan merkittäviä kerrannaisvaikutuksia alalle.

Muita mahdollisia skenaarioihin vaikuttavia tekijöitä voivat olla sellaisia kuten esimerkiksi:

Koronan sulkuaikana Huumeongelmaisten tilanne pahenee, jolloin hoitotarve merkittävästi kasvaa
Epidemian jälkihoidosta tulee huolehtia ja varautua seuraavaan epidemiaan
Varmuusvarastojen kasvattaminen toiminnan järjestely sitoo tulevia resursseja alueellisesti
Mielenterveysongelmat mahdollisesti kasvavat
Sote-uudistus tulee hoitaa, mikä merkitsee mm.
Yksityinen sektori toimialalla laajenee
Suuret sairaanhoitopiirit
Kolmannen sektorin merkitys kasvaa sote-palveluissa

Varsinais-Suomessa on mahdollista edetä joko hallitun kehityksen, neutraalin kasvun tai rapautumisen polkua. Koronaa edeltänyt aika ei sellaisenaan enää palaa. Jotta maakunta pysyisi positiivisen tai neutraalin kasvun kehityskulussa, tulisi eri toimijoiden yhteistyö (mm. Hajanaisen kuntakentän valtiosuhde, hyvinvointivaltion monituottajuusmalli) linjata strategisesti ja toteuttaa konkreettisiksi sote- ja hyvinvointipalveluiksi.

Tiedolla johtaminen luo onnistuneen toimialakehityksen perustan. Esimerkiksi potilas- ja asiakasdatan tietosuojattu hyödyntäminen mahdollistaa saumattomien, ihmislähtöisten ja oikea-aikaisten palveluketjujen toteuttamisen. Myös muilta toimialoilta voidaan oppia – miten voidaan yhteiskuntavastuullisesti soveltaa esim. liiketoimintanäkökulmaa sote- ja hyvinvointipalvelujen johtamisessa? Entä voitaisiinko muotoilla uusia palveluinnovaatioita eri toimialojen rajapinnoilla?

Digitalisaation ja robotiikan mahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnetty riittävästi. Algoritmien ja tekoälyn kehittyessä ne hälyttävät automaattisesti, kun lääkärin vastaanotolle ilmestyy riskitapaus. Tällaisia varoitusjärjetelmiä on jo käytettävissä. Asiakkaiden profiltointiin liittyy kuitenkin runsaasti yksityisyyteen, eettisyysteen ja algoritimien läpinäkyvyyteen liittyviä asioita, jotka on ratkaistava ennen systeemien laajamittaista käytöönottoa. Voitaisiinko tässä edetä? Ennustemallien käyttöönotto vaatii hoitohenkilökunnalta algoritmien ymmärrystä, jotta se pystyy selkeästi kertomaan asiakkaille miksi nämä kuuluvat riskiryhmään sekä valaisemaan järjestelmien ominaisuuksia.

Hallitun tai neutraalin kasvun kehityskulussa väestön kasvu nähdään tasaisena Varsinais-Suomessa, tai ainakin maakunnan väestömäärä säilyy ennallaan, ja sitä kautta huoltosuhde pysyy vakaana. Sote- ja hyvinvointialan työntekijöitä ja asiantuntijoita on kutakuinkin riittävästi suhteessa maakunnan tarpeisiin ja näiden alojen koulutukset vetävät hyvin hakijoita lähitulevaisuudessakin. Sote- ja hyvinvointialoille kouluttautuneet ovat lojaaleja ja sitoutuneita alan työtehtäviin – alanvaihtajien määrä on pientä lähitulevaisuudessakin vaikka siitä puhutaan kyllä paljon (mm. TIlastokeskus 2020).

Sote-uudistus

Sote-uudistuksen keskeisenä tavoittteena on saattaa ihmiset samanarvoiseen asemaan palveluissa. Tällä hetkellä eri alueilla asuvat ihmiset eivät ole yhdenvertaisessa asemassa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Lisäksi prosessin tavoitteena on tehostaa palvelujen tuottamisen tapoja ja näin saada aikaan kustannussäästöjä ja lyhentää jonoja. Sote-uudistusprosessi on saanut osakseen kritiikkiä ja se on edennyt tahmeasti jo useiden hallitusten valmistelemana. Esimerkiksi oletetuista kustannussäästöistä ei ole kaikilla tahoilla oltu vakuuttuneita ja on epäilty myös kasvavaa korruptioriskiä.

Edellinen 17 sote-alueen ja asiakkaan täyden valinnanvapauden varaan rakennetun sote-prosessin valmistelu pysähtyi Sipilän hallituksen eroon keväällä 2019. Rinteen hallituksen hallitusohjelmassa sote-uudistusta on tarkoitus edistää siten, että kunnilla on palveluiden järjestämisvastuu, jolloin yksityisten hoitopalveluiden rooli on huomattavasti pienempi. (Futures platform, viitattu 17.4.2020.) Marinin hallitus näyttäisi jatkavan itse uudistustyötä aikaisempien suuntaviivojen mukaisesti.

Suomen hallituksen tavoitteena on vahvistaa perustason palveluja sekä siirtää painopistettä ehkäisevään työhön (mm. VN 2019). Tavoitteen saavuttamiseksi sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus –ohjelman, jota toteutetaan 2020–2022. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksista asiakkaalle pyritään tarjoamaan kaikki hänen tarvitsemansa sote-palvelut yhdestä paikasta. Keskuksiin on määrä koota perusterveydenhuollon, suun terveydenhuollon, sosiaalityön ja kotihoidon lähipalveluja, mielenterveys- ja päihdehuollon perustason palveluja, avokuntoutuspalveluja, kansansairauksien ehkäisyä sekä neuvola- ja muita ehkäiseviä palveluja. (THL 2020 b.)

Varsinais-Suomen haasteena sote-uudistuksessa on heterogeeninen kuntakenttä ja siitä heijastuvat erilaiset hyvinvointi- ja terveyshaasteet väestörakenteen näkökulmasta, toisin sanoen alueellinen erilaistuminen keskenään ja sisäisesti (Valtioneuvosto 2020).

Digitalisaatio kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin tukena

Suomi on terveyden ja hyvinvoinnin sähköisen tiedonhallinnan kärkimaita. Sosiaali- ja terveydenhuollon Kanta-palvelut ja työsuojeluvalvonnan sähköiset prosessit ovat näyttöjä siitä. Sosiaali- ja terveysministeriössä on linjattu, että ihminen on tärkein myös digitalisaatioon liittyvässä kehittämisessä. Digitalisaation avulla muodostetaan parempaa tietoa, jotta ihmiset voivat tehdä parempia valintoja ja saada parempia palveluja. Digitalisaatio ei ole itseisarvo, vaan mahdollistaja ja väline parempaan, oikea-aikaisempaan, kustannustehokkaampaan ja tuottavampaan toimintaan – ja ennen kaikkea ihmisten parempaan hyvinvointiin ja terveyteen. (STM 2020.)

Palvelut tuotetaan asiakkaan tarpeista lähteviksi ja tarjotaan asiakkaille mahdollisimman helppona kokonaisratkaisuna: yhden luukun periaatteella. Tämäntyyppiset palvelut ovat myös esteettömiä ja helppokäyttöisiä. Samanaikaisesti pitää huomioida myös palvelujen saatavuuden yhdenvertaisuus niissä tapauksissa, joissa digitaalisten palvelujen tuottaminen ja/tai käyttäminen ei ole mahdollista asiakkaan ja/tai palveluntuottajan näkökulmasta. (STM 2020.) Siten palvelujen digitalisoitumisprosessissa tulee huomioida myös mahdolliset digisyrjäytyneet asiakkaat, joita on eri väestöryhmissä.

Digitalisaation mahdollisuuksia on hyödynnetty 2000-luvulla sote- ja hyvinvointialalla esim. asiantuntijoiden keskinäisessä etäkonsultaatiossa (leikkausoperaatiot) tai asiakakkaan ja ammattilaisen välisissä yhteyksissä (etäopastus itsehoidon ja etäseurannan tukena). Tämäntyyppiset soveltamisalueet tulevat lisääntymään lähivuosina.

Digitalisaatio muuttaa nopeasti työn tekemisen tapoja. Digityölle muotoillaan edellytyksiä ja pelisääntöjä osana perinteisiä työn tekemisen tapoja. Johdon on hyvä sitoutua toimintatapojen uudistamiseen. Johtamista, toimintakulttuurinaja hallintorakenteita muotoillaan asiakaslähtöistä toimintaa ja laajempaa poikkihallinnollista yhteistyötä tukemaan. Ministeriön mukaan toimintakulttuurin tulee uudistua digitalisaation mahdollisuuksia avoimesti hyödyntäväksi, ja se peräänkuuluttaa ennakkoluulotonta kokeilukulttuuria sekä jatkuvaa uudistumisen ja kehittymisen kulttuuria, joka perustuu asiakastarpeisiin ja toteutetaan poikkihallinnollisessa yhteistyössä aina kun se on järkevää. (STM 2020.)

Tiedolla johtaminen

Lähitulevaisuudessa suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia johdetaan yhtä enemmän tiedolla. Sen kannatus on pandemian myötä vain voimistunut. Tietoa ja palveluja tuotetaan yhteistyössä kansalaisten ja monituottajamallin toimijoiden (julkinen, yksityinen ja kolmas sektori) toimijoiden kanssa ekosysteemeissä, jotka osaltaan tukevat myös sote- ja hyvinvointipalvelualan liiketoimintamahdollisuuksia. Tiedonkeruu automatisoituu entisestään ja vähennetään päällekkäisten tietojen keruu ja säilyttäminen eri tietojärjestelmissä. (STM 2020.)

Sote-alan talouden kasvu ja monituottajuusmallin haasteet

Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointitoimialan toimintaympäristö on siis muutoksessa. Kansalliset ja globaalit muutokset (mm. väestön ikääntyminen, globaalit terveysuhat, julkisen sektorin talousongelmat) luovat epävarmuutta, mikä vaikeuttaa alan yritystoiminnan suunnittelua ja kehittämistä. Yritykset tulevat jatkossakin olemaan merkittävässä roolissa palveluiden tuottajina julkisen sektorin toimijoiden rinnalla, mutta tämä saattaa myös hidastaa innovaatioiden ja vaikuttavampien palvelujen kehittämistä. Toisaalta haasteet voidaan nähdä myös kehittämisen ja innovoinnin paikkoina osana palvelurakenneuudistusta ja vientimahdollisuuksien edistämistä. (TEM 2020.)

Sote-palvelualan yritysten määrä on laskenut vuodesta 2017 n. 200 yrityksellä Suomessa. Vuonna 2018 sote-palvelualan yrityksiä oli reilut 18 000, joista suurin osa on terveyspalvelualan yrityksiä. Alan yritysten henkilöstömäärä on kuitenkin kasvanut mikä näkyy myös Varsinais-Suomessa. Alan yritysten liikevaihto on kasvanut mikroyrityksiä lukuun ottamatta. Alan sisällä sote-palvelualan puoli on luonteeltaan pienyrittäjyyttä. Erikokoisten yritysten yhteistyö tukee palveluiden uudistumista ja on tärkeää, että kaikenkokoiset yritykset voivat toimia markkinoilla ja pyrkiä kasvuun. Sote-palvelualan osaajista käydään kiristyvää kilpailua. Palveluiden ja teknologian kehittäminen ja käytäntöön soveltaminen luovat myös mahdollisuuksia suomalaiselle osaamisen viennille. Kehittämistä ja kasvua tukeva ilmapiiri mahdollistaa osaajien houkutelua Suomeen. (TEM 2020.)

Kolmannen sektorin roolin kasvu palvelutuotannossa

Perinteisissä hyvinvointivaltioissa kolmannen sektorin rooli julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa näyttäisi kasvavan. Ilmeisinä ajureina kolmannen sektorin palveluiden tuottamisessa ovat sekä julkisen puolen supistuva henkilöstömäärä että tämän kanssa yhtä aikaa tapahtuva julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeen lisäys. Päihdekuntoutuksen ja sosiaalihuollon piirissä on jo varsin pitkä historia vertaistuen, kuten entisten alkoholistien ja sosiaalihuollon asiakkaiden järjestämien palveluiden, käytöstä osana julkista palvelua.

Kolmas sektori tukee ennaltaehkäisevää työtä ja tuo säästöjä julkisiin terveydenhuoltopalveluihin. Kolmannen sektorin kyky tuottaa palveluja lähellä niiden käyttäjiä auttaa tavoittamaan ryhmiä, jotka muuten jäisivät julkisten palvelujen ulkopuolelle. Ottaen huomioon länsimaisten hyvinvointivaltioiden ikääntyvän väestön ja siitä aiheutuvan sosiaalikulujen kasvun on oletettavaa, että kolmannen sektorin rooli tulevaisuudessa kasvaa. Vastaavasti kuntien rooli palveluiden tilaajana, kilpailuttajana ja laadunvarmistajana vahvistuu. On mahdollista, että jotkin hyvinvointivaltioiden nykyisistä palveluista jäävät yhä suuremmassa määrin kolmannen sektorin ja sen toimintaa rahoittavien yleishyödyllisten säätiöiden hoidettaviksi tai että hyvinvointivaltion rahoituspohjan rapautuminen johtaa kolmannen sektorin nousuun sosiaalipalvelujen päätuottajaksi. (Futures platform 2020.)

Hyvinvointikeskukset kohtaamispaikkoina

Väestön ikääntyminen lisää siis palvelutarvetta. Yhä useammin asumis-, terveys- ja hyvinvointipalvelut pyritään yhdistämään ja keskittämään monipuolisen tarjonnan mahdollistaviin hyvinvointikeskuksiin. Keskukset tarjoavat laajat puitteet eri-ikäisten ja erilaisista taustoista tulevien ihmisten yhteisölliseen ja tuettuun asumiseen.

Hyvinvointikeskukset tarjoavat ikääntyneille monipuolisia asumisvaihtoehtoja yksittäisistä palvelutaloista suurempiin asuinaluekeskittymiin. Nämä palvelut yhdistävät kodinomaisen ja sosiaalisen asumisen piirteitä yhdistettyinä monipuoliseen tukeen. Hyvinvointikeskukset voivat myös erilaistua ja kohdentaa palveluita tietyille elämäntyyleille, arvoille ja kulttuureille. (Futures platform, 2020.)

Julkishallinnon, säädösten, oikeuslaitoksen ja verotuksen muutos

Yhä useammat kokevat tyytymättömyyttä vallitsevaan sääntöympäristöön; lainsäädännön koetaan kontrolloivan liiaksi elämää ja osan säännöksistä olevan jopa vahingollisia esimerkiksi veropohjan muodostumiselle ja maan innovaatioympäristön kilpailukyvylle. Myös vaatimukset vanhentuneiden hallinnollisten käytäntöjen keventämiseen todennäköisesti lisääntyvät. Tullemme kohtaamaan paikallisia aloitteita erilaisten syrjinnän, epärehellisen hinnoittelun ja petosten muotojen kitkemiseksi ja uudenlaisten päätöksentekomallien ja tulonmuodostumismallien kokeiluita. (Futures platform 2020.)

Etä- ja itsehoito ja terveysvaatimusten tiukentuminen

Etälääketiede, -kirurgia, -lääkäripalvelut, sähköiset terveystietokannat, potilastietojärjestelmät ja e-reseptipalvelut kehittyvät. Samoin geenikartoitusten, oman terveydentilan etämonitoroinnin ja -mittaamisen sekä tehokkaan itsehoidon ja -analytiikan välineitä kehitetään.

Tulemme edellyttämään, että omasta terveydentilasta on saatavissa välitön analyysi, tietoa kehostamme puuttuvista ravintoaineista samoin kuin asiantuntijan näkemys hoitomme tarpeesta. Lisäksi tullaan pitämään normaalina sitä, että käytössä on geenikartoitus, josta selviävät taipumukset sairauksiin ja jota hyödynnetään hoidon suunnittelussa. Kaukaisemmassa tulevaisuudessa terveydentilan ja hoidon tarpeen analyysi toteutuu automaattisesti kotioloissa ja kansainväliset spesialistit ovat maksua vastaan käytössä vaihtoehtoisten kokonaisvaltaisten hoitosuunnitelmien laadinnassa. On pidemmällä tähtäimellä mahdollista, että lääkkeiden 3D tms. “printtaus” kotona yleistyy niin, että myös suurin osa hoidosta tapahtuu kotona etähoitajan ohjaamana, jossa printtauksella tarkoitetaan tietokoneella kolmiulotteisesti mallinnetun lääkeaineen tulostamista erilaisista molekyyleistä toivotuksi seokseksi ja toivottuun muotoon. (Futures platform, 2020.)

Tekoälyn empatia

Laajemmin katsottuna edellisessä kappaleessa on kysymys myös digitaalisen ympäristön muutoksesta ja digitaalisen osaaminen kasvusta ja lisäämisestä. Etä- ja itsehoito on merkittävä osa-alue, mutta muitakin näkökohtia tähän ulottuvuuteen liittyy. Myös esimerkiksi älykäs pukeutuminen, siis älyvaatteiden käyttö, voi edistää terveyden seurantaa kuten myös erilaiset terveyden seurannan tilat, joilla viitataan sellaisiin terveyttä edistäviä tiloihin tai paikkoihin, joissa on käytettävissä omatoimisen terveyden seurannan sekä hoidon välineistö. Tällainen välineistö voi olla kotona, työpaikalla tai jonkin julkisen tilan yhteydessä.

Digitaaliseen muutokseen ja osaamiseen liittyy myös Innovaatio-osaaminen, esimerkiksi Koronan tartuntaketjujen jäljittäminen mobiiliteknologian avulla. Ilmiöön liittyy myös nousemassa oleva keskustelu empatian ja digitaalisuuden suhteesta. Parhaimmillaan digitaaliset hoito- ja hoivaratkaisut saattaisivat lisätä empatia-ulottuvuuden kasvua suunnittelussa ja innovaatiotoiminnassa. Myös työyhteisö osaamista voidaan tulevaisuudessa digitalisaation keinoin edistää.

Edelliseen liittyy myös robotisaation vauhdittuminen Sote-alalla (esim. autonominen robotti, joka ei ole koko ajan verkossa, voisi työskennellä monenlaisilta viruksilta suojassa). Hyvinvointi- ja terveysteknologian ekosysteemi tulee sisältämään vielä aikaisempaa enemmän puhtaasti IT-alan yrityksiä ja toimijoita.

Päätöksenteon automatisointi tekoälyä käyttämällä lisääntyy. Päätöksentekijä, varsinkin rutiinitapauksissa, voi hyötyä tekoälystä/kehittyneistä tietokone-ohjelmista/algoritmeista (verotuspäätökset, kela-päätökset, maahanmuuttoa koskevat päätökset, tuomioistuimet). Ratkaistavaksi tulee, kuka kulloinkin automatisoidusta päätöksestä on vastuussa. Ratkaisuja tullaan näkemään jo lähivuosina. Digitalisaation myötä julkishallinnossa on tapahtunut viime vuosien aikana paljon muutoksia, ja päätöksentekojärjestelmiä tullaan automatisoimaan. Jo nyt verohallinnossa suurin osa kansalaisten tiedoista kertyy järjestelmään automaattisesti ja muutoksenteko on helppoa verkossa. Monissa muissa julkishallinnon palveluissa ei olla vielä yhtä pitkällä. Tällä hetkellä järjestelmät hyödyntävät lähinnä sääntöperustaista ohjelmistorobotiikkaa, eikä voida vielä puhua tekoäly- ja algoritmiperusteisesta päätöksenteosta. (Heiskanen 2020). Se on kuitenkin tulossa ja lisännee mahdollisuuksia sektorit ylittävään yhteistyöhön.

Työvoiman koulutustarve ja uuden työvoiman koulutustarve hyvinvointialoilla

Seuraavat koulutustarvelaskelmat perustuvat Opetushallituksen koulutustarve-ennakoinnin (pdf) tuloksiin.

Tiedot nojaavat tilastoihin vuoden 2016 työvoiman määrästä, 2017-2035 avautuvista työpaikoista ja työpaikoissa tarvittavan osaamisen tasosta koulutusasteittain. Arvio tulevaisuuden työvoiman määrästä ja poistumasta pohjaa osaamisen ennakointifoorumin arvioon. Arviot on tuotettu kyselyllä ja asiantuntijatyöpajoissa.

Lähteitä:

Futures platform. 2020. Luettu 17.4.2020: https://www.futuresplatform.com/fi

Heiskanen, Reetta. Helsingin Sanomat 4.5.2020.

Sosiaali– ja terveysministeriö. 2020. Digitalisaation visio vuoteen 2025. Luettu 24.4.2020: https://stm.fi/digitalisaatio

Suomen Kuvalehti. Tohtori Tekälty, 18. S.25-27.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2020 a. Hyvinvointi– ja terveyserot. Eriarvoisuus: Luettu 24.4.2020: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2020 b. Tulevaisuuden sosiaali– ja terveyskeskus. Luettu 24.4.2020. https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/tulevaisuuden-sosiaali-ja-terveyskeskus

Tilastokeskus. 2020. Tietotrendit. Työssäkäyntitilastojen tiedoissa ei näy hoitajien ahdinko. Luettu 24.4.2020: http://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2020/tyossakayntitilaston-tiedoissa-hoitajien-ahdinko-ei-nay/

Työ– ja elinkeinoministeriö. 2020. Missä mennään sote-alalla? – sosiaali– ja terveysalan toimialaraportti. Luettu 23.4.2020: https://tem.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-327-480-8