Kestävä kehitys
Kestävä kehitys on paikallista ja globaalia yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata tuleville sukupolville yhtä hyvät tai paremmat toimintamahdollisuudet kuin nykyisillä sukupolvilla on. Tähän päästään niin, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa. Kestävän kehityksen lähtökohtana on huoli ihmisten välisestä eriarvoisuudesta ja elämän perustan muodostavien ekosysteemien elinvoimaisuuden ehtymisestä.
Ekologinen kestävyys
Aavikoituminen on uhka sekä ekologiselle, sosiaaliselle että taloudelliselle kehitykselle. Punainen osoittaa suurinta aavikoitumisen uhkaa, oranssi korkeaa ja keltainen kohtalaista uhkaa.
Ekologinen kestävyys edellyttää, että ihmisen toiminta asettuu luonnon kantokyvyn rajoihin siten, etteivät luonnon monimuotoisuus tai ekosysteemien toimivuus vaarannu. Energiantuotanto on 80% fossiilisten energianlähteiden varassa. Ekotehokas tuotanto perustuu uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen säästöön ja päästöjen vähentymiseen. Keskeistä ekologisessa kestävyydessä on ympäristöä vähemmän kuormittaviin tuotanto- ja kulutustottumuksiin siirtyminen.
Ekologisen kestävyyden keskeisenä huolena on luonnon köyhtyminen. Se tarkoittaa paikallisen ekosysteemin tai koko biosfäärin köyhtymistä ihmisen toiminnan seurauksena. Luonto köyhtyy kun luonnonvaroja (polttopuuta, tilaa, puhdasta vettä, ilmaa) käytetään nopeammin kuin ne uusiutuvat. Voidaan kirjoittaa (epä)yhtälöitä
Uudistuvien luonnonvarojen kulutus > Luonnon uusiutuminen: Ympäristö köyhtyy
Uudistuvien luonnonvarojen kulutus = Luonnon uusiutuminen: Tasapaino / kestävä kehitys.
Uudistuvien luonnonvarojen kulutus < Luonnon uusiutuminen: Uudistuminen / myös kestävä kehitys.
Sosiaalinen kestävyys
Sosiaalisen kestävyyden ydintä on ihmisarvosta kiinnipitäminen. Se voi ilmetä esimerkiksi tasa-arvona, oikeudenmukaisuutena ja myötätuntona. Sitä on myös esimerkiksi pyrkimys meluttomaan työympäristöön tai yhteisöllisyyden vaaliminen yksilökeskeisyyden sijasta. Sosiaalisesti kestävässä yhteiskunnassa kansalaiset kokevat pystyvänsä vaikuttamaan heitä koskevaan päätöksentekoon. Se auttaa integroitumaan yhteiskuntaan ja ehkäisee syrjäytymistä. Sosiaalinen kestävyys edellyttää vastuuseen kasvamista siten, että oikeudenmukaisuusyhteisöön kuuluvat vähitellen kaikki ne ihmiset, joiden elämään oma toiminta välillisesti tai välittömästi on yhteydessä.
Taloudellinen kestävyys
Taloudellinen kestävyys ei perustu velkaantumiseen eikä henkisten tai materiaalisten voimavarojen tuhlaamiseen. Esimerkiksi ilmastonmuutos voidaan tulkita kestämättömän taloudellisen kehityksen seuraukseksi. Taloudellinen kestävyys perustuu elinkeinoelämän sopusointuun luonnon kanssa. Se voi ilmetä luonnosta otettujen raaka-aineiden tehokkaana hyväksikäyttönä, tuotantoprosessin energiatehokkuutena ja tuotteen kierrätettävyytenä. Sitä on myös vaikkapa pitkäkestoiseen käyttöön suunniteltu kännykkä ja valmistajan laitteelle myöntämä pitkä takuuaika.
Suomen Laatukeskuksen Green Lean -hankkeessa lähtökohtana on toiminnan laadun ja kestävän kehityksen kehittämisen myötä parantaa ennen kaikkea taloudellista kestävyyttä. Lisäarvona tulee useimmiten myös ekologinen kestävyys. 2010 jälkeen tehdyissä pilottihankkeissa on saavutettu merkittäviä parannuksia kestävän kehityksen kannalta ottamalla ajattelu mukaan tuotesuunnittelusta lähtien. Vaihtamalla lyhyellä tähtäimellä näennäisesti hieman kalliimpiin ratkaisuihin on saavutettu tuotteiden ja palveluiden elinkaaren aikana huomattavia kustannusparannuksia. Samalla on parannettu ekologista kestävyyttä.
Inhimillinen kestävyys
Työtä voidaan tarkastella kolmen edellisen lisäksi inhimillisen kestävyyden kautta. Tutkija Antti Kasvio esittää kirjassaan Kestävä työ ja hyvä elämä, että työ ei saisi vaarantaa kenenkään terveyttä. Hän pitää kuitenkin ekologista kestävyyttä kantavana periaatteena myös työnteolle.
Kestävä kehitys 2035
Uusien kestävien teknologioiden hyödyntäminen alkaa tuottaa todistettavasti huomattavia resurssi- ja kustannussäästöjä valtioille, organisaatioille ja yksilöille. Kestävän kehityksen periaatteiden huomiointi, raaka-aineiden ja jätteiden kierrättäminen ja esimerkiksi älykäs sähköverkko sekä hiilidioksidin tuottaminen takaisin polttoaineeksi alkavat arkipäiväistymään 2030-luvulla niin, että niitä ei ajatella enää korostuneesti ympäristötekoina vaan järkevänä ja taloudellisena tapana toimia. Esimerkiksi biologian hyödyntämisestä pakkausmateriaalien kasvattamisessa sekä vähähiilidioksidisen proteiinin tuotannossa on tulossa osa arkipäiväistä toimintaa käytännön välttämättömyydestä pikemminkin kuin ideologisten syiden vuoksi.
Lähteet:
Wikipedia: Kestävä kehitys