Ylivertainen tekoäly

teksti: Paula Kairinen, Ennakointiakatemian suunnittelija

valokuva: Turun AMK:n kuvapankki

Ei ole tulevaisuutta ilman menneisyyttä. Menneisyys on meillä olemassa historiana, artefakteina, kirjoitettuna, muistettuna, tallennettuina tietoina. Nykyisyys on olemassa aistihavaintojen kautta ja tulevaisuus odotuksina, toiveina sekä todennäköisyyksinä.

Tekoälyä käyttävät, olemassa olevaa big dataa louhivat ohjelmistot ovat tämän ajan menestystekijä. Ne säästävät arvokasta aikaamme. Aikaa, josta on tänä päivänä tullut tärkeä kauppatavara. Esimerkkinä vaikka Michael Jacksonin Shaping tomorrow -tulevaisuustyökalun hakusanakenttään laitetta AI-hakusana.  Ohjelma toi 10 sekunnissa näytölle 8611 tekoälyä käsittelevää linkkiä. Jos ihminen etsiskelisi eri www-sivuilta näitä linkkejä ja keräisi löytämänsä tiedot yhteen paikkaan, menisi siihen aikaa kuukausia.

Koneoppimiseen perustuvat toiminnot Googlen hakukoneessa tai Zalandon kauppapaikalla ovat meille kaikilla tuttuja. Tulokset, jotka yhdistävät käyttäjäprofiilin metadatahakukriteereihin, voivat vaikuttaa helpoilta, mutta niiden taustalla oleva koodi ja tilastomatematiikka ovat kyllä ihan kaikkea muuta.

Tällä hetkellä lähinnä isot teknologiayritykset ovat tuotteistaneet koneoppimista soveltavaa tekoälyä, mutta vähitellen menetelmät siirtyvät kaikkien toimijoiden arkipäivään. Näiden erittäin pystyvien ohjelmistojen saatavuuden lisääntyminen herättää myös kysymyksiä julkisen tiedon ja yksityisyyden suojan suhteesta, kun yhä useampi voi harjoittaa tietolouhintaa. Kuka tiedon omistaa? Jääkö data laitevalmistajan omistukseen vai keräävätkö sen isot yritykset kuten Google, Apple ja Facebook? Onko data yhteisessä omistuksessa vai omistavatko kuluttajat omat tietonsa? Kellään ei vielä ole suoraa vastausta näihin kysymyksiin, sillä lainsäädäntöä datan omistuksesta muotoillaan.

Meille yksittäisille ihmisille, kuluttajille tietojen keruuta perustellaan yksilön hyödyllä.
Tekoälykuplassa maailmankuvamme rajoja määrittelevät algoritmit ja ohjelmistofiltterit, jotka tarjoavat sisältöjä, tuotteita, palveluita, paikkoja ja ihmisiä. Tekoälyalgoritmit luovat meille digitaalisen identiteetin. Suosittelualgoritmit ovat tehneet meistä kuplaeläjiä ja kohdennettu markkinointi on tehostanut kulutustamme, krääsä mukaan lukien. Tekoälyn kehittäminen palvelemaan esimerkiksi kestävän kehityksen päämääriä, olisi palvelus ihmiskunnan tulevaisuuteen.

Kuplassa meidän todellisuuden tajumme kaventuu ja huomaamme vain niitä asioita, joita meille syötetään. Luemme uutisia, jotka eivät sodi maailmankuvaamme vastaan, Netflix esittelee meille elokuvia, joista pidämme, ja Spotify kertoo niistä uusista artisteista, jotka sopivat musiikkigenreemme. Ostamme tuotteita, jotka sopivat elämätyyliimme ja arvoihimme.
Tuleeko meistä pikkuhiljaa, huomaamattamme dystopioiden kuvaamia tekoälyn palvelijoita?

Jatkossa myös yritykset tukeutuvat enemmän ja enemmän big dataan, kun sovellukset tulevat mahdollisiksi kaikille. Tässä voi olla uhkana se, että yrityksissä päätökset tehdään tulevaisuudessa turvallisesti, tietoperustaan vahvasti nojautuen. Miten tämä vaikuttaa ihmiskunnan tähänastisiin menestystekijöihin uuden ideoimiseen, luovuuteen ja kehittämistyöhön? Alkavatko yritykset tarjota tuotteita ja palveluita, jotka ovat samankaltaisia keskenään? Kuihtuuko meiltä riskien ottamiseen tarvittava rohkeus?