Kuva: Pixabay, Rachel Burkum
”Palava maailma vai vihreää osaamista” -webinaarissa 28.10.2021 puhutaan osaamisen ja koulutuksen roolista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen varautumisessa. Taustalla on ajatus ajattelumme, koulutuksen ja koko järjestelmämme muutoksen tarpeellisuudesta. Ohessa Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja, erityisasiantuntija Taru Konstin blogi aiheesta.
Ilmoittauduthan viimeistään perjantaina 22.10.2021 oheisen Lyyti-linkin kautta: https://www.lyyti.fi/reg/palavamaailmavaivihreaaosaamista
Elinkeinoelämä kokonaisuudessaan, yritystoiminta ja kaikki tekemämme työ vaikuttavat maapallon kestävyyskriisiin tavalla tai toisella – joko sitä aiheuttaen, sitä ratkaisten tai tehden samanaikaisesti molempia. Siksi toimien vaikutusten ymmärtäminen ja kyky soveltaa tätä ymmärrystä omiin työtehtäviin on nykymaailmassa osa jokaisen ihmisen työnkuvaa.
Opetushallituksen julkaisemassa Osaaminen 2035-raportissa selvästi tärkeimmäksi geneeriseksi tulevaisuuden työelämäosaamiseksi nousee kestävän kehityksen periaatteiden tuntemus. Raportti määrittelee kestävän kehityksen osaamisen seuraavasti: Kestävää kehitystä edistävien periaatteiden, käytäntöjen ja säädösten tunteminen sekä noudattaminen.
Viestiä kestävän kehityksen osaamistarpeista on tuonut myös Elinkeinoelämän keskusliitto EK, jonka mukaan yritykset tarvitsevat korkeakouluilta monipuolisia osaajia ratkomaan yritysten ilmastohaasteita. Suomalaisten yritysten kestävyydessä on kehitettävää, on kyse sitten teollisuudesta, liikkumisen tavoista, maataloudesta tai polttoaineista.
Elintapamme ei ole kestävä, mutta niin me luulemme
Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että 80 % suomalaisista pitää elintapojaan kestävinä. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on kuitenkin nelinkertainen kestävään hiilijalanjälkeen verrattuna, ja kotitalouksien kulutus aiheuttaa noin 70 % Suomen ilmastopäästöistä. On vaikea saada ihmisiä muuttamaan kulutustottumuksiaan, jos niitä jo lähtökohtaisesti arvioidaan kestäviksi.
Vaateet kuluttajien ajattelun ja toiminnan muuttamiseksi kohdistuvat usein koulutukseen. Koulutukselle asetetaan suuret odotukset maapallon säilyttämiseksi tuleville sukupolville ja sen odotetaan turvaavan ilmastoymmärryksen ja -vastuun edellyttämät tiedot ja taidot tulevaisuuden asiantuntijoille. Lisäksi korkeakouluilla on vastuu suunnata ja priorisoida tutkimus- ja kehitystoimintaansa kestävää kehitystä edistävään suuntaan.
Kestävyyskriisi ja siihen kietoutuva ilmastonmuutos eivät ole kuitenkaan yksin kuluttajien tai koulutuksen ratkaistavissa. Hillintätoimet ja ratkaisukeinot vaativat sitoutumista yhdessä määriteltyihin tavoitteisiin sekä monenkeskistä yhteistyötä ja päätöksentekoa, toisin sanoen poliittisia päätöksiä ja lainsäädäntöä. Vuonna 2021 maiden ja hallitusten yhteisiin ilmastotavoitteisiin sitoutuminen vaikuttaa haastavalta, mutta yhä useammat yritykset sopeuttavat kuitenkin toimintaansa kestävän kehityksen mukaisiksi.
Suomalaista osaamista ilmastonmuutoksen pysäyttäjäksi
Kestävyyskriisin ratkaisut ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ovat kestävän talouskasvun ja työllisyyden edellytys ja siten myös valtava mahdollisuus. Suomalaisella ympäristöosaamisella voitaisiin parhaimmillaan hillitä ilmastonmuutosta globaalisti, lisätä työpaikkoja ja tuottaa Suomelle taloudellisesti kannattavaa elinkeinotoimintaa. Monesta totutusta toiminta- ja ajattelutavasta on ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi perusteltua luopua, mutta tilalle voidaan saada asioita, jotka tutkimusten mukaan aidosti parantavat ihmisten hyvinvointia. Näitä ovat esimerkiksi työn merkityksellisyyden kasvu, yhteisöllisyyden ja osallistumisen lisääntyminen, terveellinen ruokavalio sekä puhdas ja turvallinen työ- ja elinympäristö.
Tiedekirjailija Risto Isomäki kuvaa teoksessaan ”Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen” (2019) lupaavia suomalaisia hankkeita ja innovaatioita, joissa on potentiaalia maailman muuttamiseen ja kestävään tulevaisuuteen. Kirja tuo esiin monia strategisesti tärkeitä mahdollisuuksia, joita Suomessa ei ole toistaiseksi huomioitu riittävästi. Kyse ei ole yksittäisten ihmisten teoista, vaan keskiössä on valtiovalta ja poliittinen päätöksenteko, joiden tulee ymmärtää tukea oikeiden teknologioiden kehittämistä, tuotteistamista ja vientiä.
Kasviksia lautaselle – ruoka tuo ratkaisuja ympäristökriisiin
Uudemmassa teoksessaan ”Ruoka, ilmasto ja terveys” (2021) Isomäki jatkaa teemaa eteenpäin ja kertoo, miten kasvispohjaisella ravinnolla voitaisiin ratkaista sekä terveys-, ilmasto- ja ympäristöongelmia. Emme välttämättä tarvitsisi muita ilmastotoimia kuin siirtymisen kasvisruokavalioon, sillä eläintuotannon päästöt ylittävät kaiken liikenteen yhteenlasketut päästöt. Peltopinta-alasta noin 80 % käytetään eläinrehun kasvatukseen tai eläinten laidunnukseen, mutta eläintuotannosta saadaan silti alle 20 % ruoasta. Huonon hyötysuhteen ja eettisten ongelmien lisäksi eläintuotanto aiheuttaa maaperän köyhtymistä ja metsäkatoa, tuhlaa vesivarantoja ja saastuttaa niitä, lisää antibioottiresistenssiä, sekä aikaansaa pandemioita ja lukuisia muita sairauksia.
Ilmastonmuutosta emme voi pysäyttää, mutta meillä on olemassa kaikki keinot hidastaa sitä, pysyä aiempaa terveempinä, saada ruoka riittämään kansallisesti ja globaalisti, ratkaista kestävyyskriisiä, liittyy se sitten ympäristön saastumiseen, puhtaan veden riittävyyteen tai metsien tilaan, sekä estää luontokatoa ja uusia pandemioita. Ratkaisu löytyy lautaselta, eikä se ole edes vaikea eikä edellytä luopumista yhä uusien kasvistuotteiden tulleessa tarjolle.
Risto Isomäen ja muiden asiantuntijoiden ajatuksia on nyt mahdollista kuulla webinaarissa ”Palava maailma vai vihreää osaamista” 28.10.2021. Kannattaa osallistua: Pystymme yhdessä vaikka mihin.
