Rakennus- ja kiinteistöalan työryhmä pohtii tulevaisuuden haasteita ja tarpeita sekä millä osaamisella niihin vastataan

Rakennus- ja kiinteistöalan työryhmä pohtii tulevaisuuden haasteita ja tarpeita sekä millä osaamisella niihin vastataan

Kuva Rauli Lautkankare 28.5.2021

Kevään 2021 aikana työryhmän keskustelussa on mietitty, miten muun muassa pandemia, ilmastonmuutos ja digitaalisuus haastavat alaa kehittymään Turun seudulla. Keskustelua alan osaamisen ennakoinnissa ovat herättäneet myös yksilötason kysymykset kuten työvoiman osaaminen, saatavuus ja hinta, tutkintojen arvostus ja eri sukupolvien erot. (Ilmiöt esillä tekstissä kursiivilla).

Rakennus- ja kiinteistöalan työryhmän keskusteluissa oli tavoitteena hahmottaa alan nykytilanne ja muutostarpeet erityisesti koulutusta ajatellen, jotta alan kehitystä pystyisi rakentamaan ennakoiden. Koulutuksella annettavan tai omaksuttavan tiedon siirtyminen käytäntöön suunnittelijoiden työhön tai urakoitsijoille työmaille vie kuitenkin aikansa. Ennakointityöllä ja ketterällä koulutuksen päivityksellä voidaan vastata alan myönteiseen kehittymiseen ja pitämiseen nousu-uralla.

Täysin uutta ennakointityö ei ryhmällemme ollut. Rakennus- ja kiinteistöklusteri on jo vuosia aiemmin muodostanut laajan asiantuntijaryhmän, jossa ennakointia on tehty. Uutta on ennakointityön selvä prosessimaisuus, menetelmällisyys ja dokumentointi. Työryhmämme esille ottamia ilmiöitä on arvioitu ja arvotettu asiantuntijaryhmälläkin, jotta työhön on saatu laajempi konsensus ja erilaisia näkökulmia. Työ ei ole kertaluontoinen selvitys, vaan muodostaa jatkumon.

Merkitystä ja onnistumiskokemuksia etsimässä

Osaamisen kehittämiseen liittyy sekä määrällisiä että laadullisia tarpeita – onko osaajia tarpeeksi ja millaista osaaminen on ja vastaako osaaminen alan nykyisten ja tulevien tehtävien vaatimuksia? Alfa-sukupolvi ja Z-sukupolvi ajattelevat työelämästä eri tavoin kuin aiemmat sukupolvet. He ovat kasvaneet teknologian ympäröimänä syntymästään lähtien, heidän elämänkokemuksensa ja mieltymyksensä ovat huomattavan erilaisia verrattuna aikaisempiin sukupolviin. Yrityksen kiinnostavuus työvoiman näkökulmasta arvioidaan tulevaisuudessa oikeudenmukaisuuden, arvostuksen ja onnistumiskokemusten kautta.

Kyselytutkimuksissa on havaittu mielekkään ja innostavan työpaikan sekä tehtävän merkityksen olevan työntekijöille tulevaisuudessa tärkeää. Myös esihenkilön johtamistaidot ja ihmistuntemus nostetaan tarkasteluun valittaessa luotettavaa rakennusalan asiantuntijaorganisaatiota. Alamme yrityskulttuurilta tullaan vaatimaan joustavuutta ja valinnanvapautta eri toiminnoissaan.

Alalla on poistumaa tulevina vuosina niin paljon, että valmistuvien määrä ei pelkästään riitä. Mitä korkeammin koulutetusta henkilöstä on kyse, sitä suurempi vaje on. Kilpailu osaajista on saanut jo nyt osin epäterveitäkin piirteitä, kun rakennusliikkeet ja suunnittelutoimistot rekrytoivat jopa hieman kyseenalaisin keinoin kilpailijoittensa osaajia.

Työryhmän keskusteluissa heräsi kysymyksiä kuten millaiselta rakennusala näyttää vasta työmarkkinoille tulevien sukupolvien ajatuksissa, onko rakennusalalla tarpeeksi vetovoimaa ja millä tekijöillä sitä voisi lisätä?

Meri- ja teknologiaklusterin keskusteluissa toivottiin myös alan vetovoimaisuuden lisäämistä, mihin nähtiin apuna esimerkiksi se, että teknologiayritykset tarjoaisivat enemmän ja näkyvämmin kesätyöpaikkoja nuorille maakunnassamme. Pitäisikö tämä nostaa yhdessä näkyvämmin esille?

Kehityksen ajurina digitaalisuus

Tuotannon alat muuttuvat koko ajan huomattavasti nykyistä älykkäämmiksi, verkottuneemmiksi ja kompleksisemmiksi, mistä johtuen tuottavuuden nousu ei useimmiten enää ole mahdollista ilman STEM-alojen (luonnontieteet, teknologia, tekniikka ja matematiikka) uusinta osaamista tai pelkästään alan perinteisen osaamisen kehittämisen pohjalta. STEM-alojen osaamis- ja asiantuntijatarve tulee todennäköisesti kasvamaan huomattavasti nykyistä suuremmaksi. Työryhmässä asia oli esillä, ja ratkaisuja pitää jatkossa tähänkin pohtia.

Miten pitkälle rakennustyömaat tulevat hyödyntämään robotiikkaa, tekoälyä ja etäohjausta, tai digitaalisuutta ylipäätään? Tarvitaanko digiloikkaa vai hoituuko asia askeleittain teknologiasukupolvien tullessa työelämään? AR- ja VR-teknologiat ovat mielenkiintoisia ja ne tarjoavat uusia mahdollisuuksia muun muassa vaikeiden ja vaarallisten töiden harjoitteluun sekä havaitsemattomissa olevien asioiden visualisointiin. Osaamista ja kokonaisuuden ymmärtämistä ajatellen virtuaaliteknologioita voisi hyödyntää esimerkiksi ilmavirtojen, kosteusliikkeiden, turvallisuusnäkökulmien tai energiaratkaisujen vaikutusten näkyväksi tekemiseen. Olisiko niistä myös lisäämään koulutuksen kiinnostavuutta tai alan vetovoimaa? Ei varmasti yksinään, sillä perustekeminen pitää olla sitä, mitä se oikeastikin on, ja se pitää nostaa arvokkaaksi mm. riittävällä tiedolla työhön liittyvistä ilmiöistä. Oikea tieto auttaa sijoittamaan oman työn suhteessa kokonaisuuteen. Esimerkiksi rakennusfysiikan ilmiöiden ymmärtäminen voi tuoda seinien vesieristytyöhön lisää motivaatiota.

Teknologian sulautuminen kaikkeen näkyy digitaalisuuden ja älyn lisääntymisessä kodeissamme. Erilaiset älykotitoiminnot tulevat kasvamaan tulevaisuudessa, joita ovat mm. älykkäät teknologiat, jotka asennetaan rakenteisiin ja kalusteisiin. Nyt jo on tarjolla erilaisia toimia, joita hallinnoidaan kännykkäsovelluksilla, esimerkiksi ulko-ovien ja ylipäänsä kotien sähköiset turvajärjestelmät.

Sisäilman laatuongelmien esiinnousu lisännee älyantureiden tarvitsijoita (korjausrakentajat, yksityiset talonomistajat ja rakennuttajat). Älyantureilla voidaan seurata ja tarkkailla lämpötilaa, kosteutta ja hiilidioksiidimäärää. Rakennuttajat voivat älyantureiden seurannan avulla ajoittaa ylläpitotoimet optimaalisiksi. Kattavan anturiverkoston asentaminen koko taloon ja niitä seuraamalla saadaan osviittaa siitä, mitä kannattaa kulloinkin korjata.

Korona, pandemia, covid – Mitä vaikutuksia rakentamiseen lopulta jää?

Koronapandemian vaikutus Suomen rakennusalaan jäi vuonna 2020 melko vähäiseksi. Rakentamisen tuotannon määrä säilyi lähellä vuoden 2019 tasoa. Rakentamisen liikevaihto kehittyi poikkeuksellisen hyvin muihin toimialoihin, kuten teollisuuteen, palveluihin ja kauppaan, verrattuna. Rakennusalalla vain korjausrakentaminen kasvoi hitaammin, koska rakennushankkeita jouduttiin siirtämään eteenpäin.

Tällä hetkellä pandemia ylikuumentaa markkinoita rakentamisen taas kiihtyessä ja materiaalien kustannusten noustessa. Materiaali- ja komponenttitoimitusten sakatessa mm. puutavaran hinta on noussut osittain jopa 30 %. Pientalorakentamisen hyvästä tilanteesta alueella kertoo se, että rakennusvalvonnoissa on lupahakemuksia riittänyt. Koronan aiheuttamat matkustus- ja kokoontumisrajoitteet ovat osaltaan saaneet aikaan positiivisen heijastuman rakentamiseen, kun pitkittynyttä pandemiaa pakoon halutaan omaan rauhaan mökille tai omakotitaloon. Muusta kulutuksesta säästyneitä varoja on suunnattu rakentamiseen ja remontointiin.

Työryhmän keskusteluissa asumisen tarpeista esille nousivat muun muassa muunneltavuus, toimistotilojen muuntaminen asunnoiksi ja jakamistalous. Muuttuneista tilatarpeista mainittakoon kodin etätyötila tai, kun ikääntyvillä on toive asua kotona mahdollisimman pitkään (huomioitavana esteettömyys ja digitaaliset palvelut). Toisaalta keskusteluissa tuli esille myös kaupungistuminen ja muuttotappioalueilla hyväkuntoistenkin rakennusten jääminen autioiksi.

Asumisen tarpeita ja tiloja mietittäessä esille nousi myös rakennusten tekeminen yhä hiilineutraalimmiksi ja ilmastoystävällisemmiksi. Huomioitavana on kiertotalous, uudet energiateknologiat ja materiaalivalinnat. Näillä on suuri ohjaava vaikutus alan kehittymiseen ja koulutuksen suunnitteluun. Hiilineutraali rakentaminen vaatii lisää tietoa kiertotalous-, materiaali- ja energiaratkaisuista sekä suunnittelijoille että urakoitsijoille. Nano- ja materiaaliteknologia kehittyy huimaa vauhtia, mutta tuleeko vielä lähitulevaisuudessa kuluttajien saataville esimerkiksi puusta jalostettuja liimoja, läpinäkyvää puuta, tai hiilineutraalia sementtiä.

Pandemialla on ollut vaikutusta myös rakentamisen terveellisyysnäkökulmaan: Mikä on pintojen tai ilmanvaihdon rooli taudin leviämisessä? Ihmiset viettävät suuren osan elämästään sisätiloissa. Lisäksi oman terveyden arvostus on koko ajan saanut enemmän huomiota. Terveellisyyttä voidaan edistää mm. ilmanvaihdon tehostuksella ja suodatinratkaisuilla sekä antimikrobisilla pinnoilla. Tuote- ja materiaalikehitystä tapahtuu alati ja tieto siirtynee alan koulutukseen, kunhan hyväksi havaitut ratkaisut vakiintuvat. On kuitenkin hyvä huomata, että pandemian ollessa maailmanlaajuinen, uusille innovaatioille voi syntyä hyvinkin laajasti kysyntää ja markkinoita kansainvälisesti. Tämä liiketoimintapotentiaali olisi hyvä ottaa huomioon ratkaisuja meillekin kehitettäessä.

Työryhmän kanssa keskustelimme koronasta monessa yhteydessä. Pandemia on nopeuttanut tiettyjä kehityskulkuja, jotka olivat nähtävissä jo aiemminkin: Yhteiskunnalta palaa valtavasti resursseja työttömyyden hoitamiseen, kun markkinatilanne on muuttunut nopeasti ja radikaalisti. Se korostaa yhteiskunnallisen rakennemuutoksen tarpeellisuutta, jossa koulutuksen tulisi myös reagoida. Teemme siis ennakointia ja muutostarpeen pohdintaa oikeaan aikaan.

Yrittäjyys ja verkostomainen toiminta

Yrittäjyys nähtiin yhtenä vaihtoehtona, jolla vastata alan tarpeisiin ja toisaalta se saattaa olla houkutteleva työllistymisen muoto nuorille. Monet nuoret haluavat tehdä töitä silloin kuin itse haluavat. Lähitulevaisuudessa yrittäjyyden merkitys todennäköisesti kasvaa, sillä se vastaa mm. itsensä kehittämisen ja toteuttamisen tarpeisiin ja alan moninaisiin tarpeisiin löytää osaavaa työvoimaa erilaisiin rakennuskohteisiin ja erilaisiin tilanteisiin työmailla joustavasti sekä toisaalta yritysten sukupolvenvaihdoksissa. Rakennusalalla työt ketjuuntuvat, ja kaiken kokoisille yrityksille riittää töitä. Työryhmä näkee, että nuoria yrittäjiä tarvitaan kipeästi, ja yrittäjyyskasvatukselle on tarvetta.

Reformaatio toimistoista asunnoiksi

Toimistotiloja on tällä hetkellä miljoonia neliömetrejä tyhjillään ja tiloille mietitään uusia käyttötarkoituksia. Asuinkäyttöön soveltuvien toimistojen tai liiketilojen määrää on vaikea arvioida, mutta joka tapauksessa kodeiksi sopivia tiloja on merkittävästi olemassa. Monia asumiseen soveltuvia toimistotiloja on jo muutettu asunnoiksi ja tämä trendi vahvistunee edelleen lähitulevaisuudessa.

Viimeisen vuoden aikana pandemia on lisännyt merkittävästi etätyön määrää ja samalla on todettu, että Suomi vahvana tietoyhteiskuntana pystyy siirtämään suuren osan työstä kotona tehtäväksi. Yritykset pyrkivät eroon ”seinistä” ja ylimääräisistä kustannuksista. Osa nykyisistä toimistotiloista on todettu tämänkin vuoksi turhiksi ja niistä halutaan päästä eroon. Myös kasvukeskusten asuntopulaa ratkotaan nyt muuttamalla entisiä toimitiloja asunnoiksi. Buumia kiihdyttää myös se, että tuotto-odotukset ovat asumisessa suuremmat kuin toimitiloissa.

Asunnoiksi muutettavien toimistotilojen sijainnin täytyy olla sellainen, että sinne halutaan muuttaa. Lisäksi pohjan täytyy olla järkevä eli ikkunoiden ja rappukäytävien täytyy olla sopivassa kohtaa. Muutostyöt ovat isoja, mutta etenkin keskusta-alueilla muutoksia toimistoista asunnoiksi puoltaa myös se, että vapaita tontteja kokonaan uusille asunnoille on vähän. Selvää kuitenkin on, että kaikki vanhat tyhjillään olevat toimistotilat eivät sovi asunnoiksi joko sijaintinsa tai teknisten ominaisuuksien takia. Vanhoille toimistotiloille saattaa kuitenkin löytyä myös muitakin uusia käyttötarkoituksia, esimerkiksi niiden muuttaminen hoivakodeiksi, palveluasunnoiksi tai hotelleiksi.

Huulilla: Yhdistelmäosaamisen kehittäminen

Yhdistelmäosaamiselle nähdään enenevässä määrin tarvetta. Eri alojen liittymä- ja rajapinnoissa toimijoille olisi kysyntää. Sujuvassa rakentamisessa viestikapulaa on ojennettu tietyn osuuden suorittajalta seuraavalle eli ketjuttaen. Kokemus on opettanut hyvät tavat, mutta voisiko työ edelleen muuttua sujuvammaksi, mikäli urakoitsijat tuntisivat toinen toistensa työkentästä laajempia osia ja pystyisivät näin hahmottamaan rakentamisen kokonaisuutta laajemmin. Joka tapauksessa nyt kannustetaan pois poteroista ja siiloista, uuden alueen piiriin. Energiapuolella tätä muutosta kuvataan sektori-integraatiolla. Varsinaisesti sillä tarkoitetaan sähkö-, lämpö-, jäähdytys ja dataverkkojen yhdistymistä sekä teollisuus-, liikenne- ja energiasektoreiden tai alojen yhdistämistä, mutta se voidaan myös ajatella toimijoiden yhdistämisenä. Vuoden 2020 megatrendeihin oli kirjattu verkostomaisen vallan voimistuminen, ja yhteistyötähän eri sektoreiden yhdistyessä tarvitaan.

Rakennus- ja kiinteistöalalla sektori-integraatio konkretisoituu mahdollisuutena asuntojen ja rakennusten energiavirtojen yhdistämiseen. Lain puolesta energiayhteisöt ovat jo mahdollista, mutta toteuttaminen vaatii datan ja digitalisaation hyödyntämisen lisäämistä, jotta energiaresursseja voidaan siirtää reaaliajassa ylijäämäkohteista sinne, missä kulloinkin on tarvetta. Rakennuskannassamme on sekä vanhoja että uusia rakennuksia, joiden energiatarpeissa ja järjestelmissä on eroja. Jatkossa tietyt rakennukset voivat toimia voimalaitoksina ja jakaa omaa energiaansa lähialueen rakennuksille. Mitä tarvetta tällainen luo rakennus- ja kiinteistöalan osaajille? Yhdistelmäosaamista pohdittaessa esille tulivat kombinaatioina mm. talonrakentaja + energia-asentaja (aurinkopaneelit yms). Myös talonrakentaja + kylmälaiteasennus, talonrakentaja + putkityöt. Tutkintojen osia olisi hyvä ohjata ottamaan eri aloilta.

Elämä on oppimismatka

Työryhmässä osaamista käsiteltiin kahtena osana: tutkintoon johtavana koulutuksena ja työssä olevien osaamisen päivittämisenä. Perustutkintoa pidettiin ryhmässämme tärkeänä. Tutkintojen arvon vähenemiseen ei uskottu. Laajapohjainen osaaminen ja pitkäjänteinen sitoutuminen osoitetaan yleensä tutkinnolla ja lyhyet koulutukset täydentävät tätä osaamisen pohjaa työuran varrella. Tulevien sukupolvien erilaiset mieltymykset, arvot ja asenteet elämää ja opintoja kohtaan tulisi ottaa huomioon erityisesti koulutuksen toteuttamista ajatellen.

 

Rakennusala tarjoaa monipuolista tekemistä ja tekijöille on työtä. Hyvän tulotason saavuttaminen on realistista, ja osittain tärkeää, vaikka raha ei ensisijainen motivaatio työssä usein olekaan. Vetovoimaisuutta ajatellen koulutuksen tulee antaa realistinen kuva alasta. Ehkä olemassa olevia hyviä käytäntöjä pitäisi paketoida niin, että kaikki hyvä olisi esillä paremmin. Työryhmän keskusteltiin alan sisäisestä ilmapiiristä, ammatti-identiteetin muodostumisesta ja ammattiylpeydestä. Olemme työssä mielenkiintoisella ja yhteiskunnallisesti merkittävällä alalla, tulotaso on vähintäänkin kohtuullinen, mutta eivätkö nämä asiat välity koulutuksessa oleville. Roti-raporttikin (Roti=Rakennetun omaisuuden tila) antaa koulutuksen osalle arvosanoja välillä 6- ja 8+. Jotain pitäisi varmasti tehdä. Koulutuksen kehittäminen on haastava tehtävä, jolle pitää olla riittävästi resursseja. Vaikuttaisi siltä, että juuri koulutuksen muotoilua pitäisi miettiä kohtaamaan paremmin uusien sukupolvien ajatusmaailmaa. Peruspalikat ovat kunnossa, mutta tarvitaan hienosäätöä.

 

Uusien asioiden oppiminen on mukavaa ja siitä tulisi tehdä työn ohessakin helppoa. Nopeaan ja joustavaan osaamisen päivittämiseen olisi tarjolla oltava kevyempiä koulutuskokonaisuuksia kuten mikrosertifikaatteja ja erilaisia korttikoulutuksia. Oppiminen pitäisi räjäyttää riittävän pieniksi osiksi, jotta osat mahtuvat tavallisen ihmisen arkeen. Työelämäprofessori Lauri Järvilehto toteaa, että perinteisiä jäykkiä malleja pitäisi uskaltaa uudistaa. Työnantajan tai työntekijän kannalta on yhdentekevää, onko ihminen hankkinut osaamisensa koulun penkillä, itseoppien, töitä tehden tai verkkokursseja tapittaen. Olennaista on, että tekijä osaa – ja että osaamisen voi todentaa, Järvilehtokin painottaa.

Suomen Ekonomien urapalveluiden johtaja Suvi Eriksson kuvasi Ekonomit-lehdessä 25.2.2021 osaamisen kehittämistä rakentamiseen osuvasti: Keskustelussa pitäisi olla päällerakentamisen ajatus: Se, mitä olet osannut, on vahva tiiliperusta, jonka päälle voi hankkia uusia tiiliä vahvistamaan osaamista. Usein ongelma ei olekaan osaamisen puute, vaan sen tunnistaminen. Tutkintotodistuksessakaan ei ole selitystä opituista sisällöistä. Ihmisen pitäisi siis itse vahvemmin ymmärtää, mitä osaa, jotta voisi päätellä, mitä pitäisi oppia. Sen lisäksi pitäisi osata tunnistaa, mistä tykkää ja mikä itseä kiinnostaa. Se ruokkii oppimisen iloa. Työnhaun tärkein työkalu ei ole CV tai työhakemus, vaan itsetuntemus. Kun oppiminen perustuu omaan kiinnostukseen, silloin tapahtuu ihmeitä, Eriksson sanoo. Tähän työryhmämme voi hyvin yhtyä ja ajatusta voi varmaan pohtia muissakin työryhmissä.

Kirjoitus kuvaa rakennus- ja kiinteistöalan työryhmän työskentelyä alan ennakoinnissa ja osaamistarpeiden kartoittamisessa keväällä 2021. Työryhmämme kokoontui 9 kertaa kevään 2021 aikana. Työtämme on jatkossakin hyvä peilata suhdannekatsauksiin ja mm. Roti-raporttiin.

Työryhmän puolesta koonnut Rauli Lautkankare

Liisi Mattila, Kimmo Lang, Jukka Vatanen, Ilkka Vuorela, Esa Leinonen ja Petri Linkoala.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *