Signaalisession 17.3 yhteenveto – Huoltovarmuus ja turvallisuus

Signaalisession 17.3 yhteenveto – Huoltovarmuus ja turvallisuus

Vuoden ensimmäisen Signaalisessiot-tilaisuuden teemana olivat turvallisuus ja huoltovarmuus. Tilaisuuden järjestivät Varsinais-Suomen Ennakointiakatemia ja Tulevaisuuden tutkimuskeskus tiistaina 17.3.2026.
Huoltovarmuuden merkitys korostuu nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa geopoliittisen tilanteen kiristyminen, globaalien toimitusketjujen epävarmuus, hybridiuhat ja ilmastonmuutos haastavat niin yrityksiä, julkista sektoria kuin koko yhteiskuntaa. Varautuminen ja huoltovarmuus muodostavat perustan kilpailukyvylle, innovaatioille ja kestävälle kehitykselle sekä varmistavat, että yhteiskunta kykenee toimimaan ja uudistumaan myös epävarmoina aikoina. Ohessa yhteenveto ja tilaisuuden esitykset.
Osallistujat tunnistivat huoltovarmuusaiheen keskeisiä signaaleja.

Huoltovarmuusosaaminen on
sekä alakohtaista että toimialat ylittävää

Riku Honkasalon (Opetushallitus) esitys 

Opetusneuvos Riku Honkasalo esitteli Opetushallituksen ennakointiin perustuvan raportin “Huoltovarmuuteen liittyvät osaamiset 2035”. Esityksen ydinviesti oli, että huoltovarmuus ei ole vain kriisiaikojen toimintaa, vaan koko yhteiskunnan jatkuvaa toimintakykyä ja resilienssiä tukeva kokonaisuus.

Raportti perustuu laajaan asiantuntija-aineistoon sekä osaamisen ennakointifoorumin työhön. Tuloksena tunnistettiin kuusi keskeistä, toimialat ylittävää huoltovarmuusosaamista, joiden merkitys kasvaa vuoteen 2035 mennessä:

  • huoltovarmuuden perusymmärrys
  • jatkuvuuden hallinta
  • tieto‑, viestintä‑ ja kyberturvaosaaminen
  • yksilön sopeutumiskyky ja resilienssi
  • yhteisöllinen ja kulttuurinen osaaminen
  • viestintä- ja medialukutaito

Honkasalo toi esiin myös käsitteen siirto‑osaaminen, eli osaamisen siirtymisen toisilta aloilta tai ammateista häiriö- ja poikkeusoloissa (esim. pandemian aikainen hygieniaosaaminen). Näiden ennakointi on haastavaa.

Ala- ja ammattikohtaisissa tarkasteluissa esiin nousivat etenkin luonnonvara‑ ja ruokahuolto, liikenne, energia sekä sosiaali‑ ja terveysala, joissa korostuvat mm. toimitusketjut, teknologinen osaaminen ja varautuminen.

Koulutuksessa huoltovarmuusosaamiset näkyvät vaihtelevasti. Digiosaaminen ja medialukutaito ovat jo vahvemmin esillä, mutta jatkuvuuden hallinta, resilienssi ja huoltovarmuuden perusymmärrys kaipaavat systemaattisempaa huomiointia. Honkasalon mukaan huoltovarmuus on jatkossa pysyvä osa OPH:n ennakointityötä.

Iskunkestävä Suomi erityisesti
elintarvike- ja vesihuollossa

Miika Ilomäen (Huoltovarmuuskeskus) esitys

Johtava varautumisasiantuntija Miika Ilomäki Huoltovarmuuskeskuksesta tarkasteli elintarvike‑ ja vesihuollon roolia Suomen huoltovarmuudessa. Hän korosti, että huoltovarmuus on koko yhteiskunnan yhteinen toimintamalli, joka nojaa viranomaisten, elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyöhön.

Toimintaympäristö on muuttunut: kiristynyt turvallisuustilanne, ilmastonmuutos, logistiikkahäiriöt, kyberuhat ja globaalit kriisit vaativat nykyistä laaja‑alaisempaa varautumista. Huoltovarmuutta tarkastellaan neljällä tasolla: kansainvälinen, kansallinen, alueellinen sekä kotitalouksien taso. Alueellinen taso korostuu alueiden erilaisuuden vuoksi. Kotitalouksien omavaraisuudessa viitattiin 72 tunnin varautumiseen.

Suomen ruokaomavaraisuus on noin 80 %, mikä on kansainvälisesti korkea. Tätä tukevat valtion laajat viljavarastot ja varautuminen mm. siemeniin, polttoaineisiin ja lääkkeisiin.

Ilomäki esitteli myös ”Ruoka ja vesi 2030 -ohjelman”, jonka kautta rahoitetaan huoltovarmuutta parantavia investointeja. Esimerkkinä mainittiin ”Toimintavarma myymälä” ‑konsepti – myymälät ja polttoainejakelupisteet, jotka toimivat myös pitkäkestoisissa häiriöissä. Vesihuolto nostettiin yhdeksi huoltovarmuuden kriittisimmistä osa‑alueista.

Maatalouden rakennemuutos ja
osaamisen kehittäminen keskustelun teemoina

Esitysten aikana yleisö kävi chat-keskustelua ja tilaisuuden lopuksi käytiin myös lyhyt ryhmäkeskustelu. Alla keskeisimmät esiin nousseet aiheet:

Maatalouden rakennemuutos ja työvoiman saatavuus:
Osallistujat pitivät kriittisenä maatalousyrittäjien määrän vähenemistä, korkeaa keski-ikää ja tilojen lopettamisia. Peltoalan säilyminen tukee huoltovarmuutta, mutta pellon poistuminen viljelykäytöstä nähtiin tulevaisuuden riskinä.

Alkutuotanto on vahvasti riippuvainen kausityövoimasta. Myös ruokapalvelusektorilla – kuten kouluissa, päiväkodeissa ja sairaaloissa – on työvoimapula, mikä nähtiin olennaisena työvoima- ja osaamiskysymyksenä.

Oppilaitoksilla on työtä huoltovarmuusosaamisen kehittämisessä
Huoltovarmuuskeskuksella  ei ole valmista viestintäkokonaisuutta oppilaitoksille, mutta taustamateriaalia on saatavilla. Tällainen viestintäkokonaisuus helpottaisi painotusten tekemistä ja aiheen tasapuolista käsittelyä, kun nyt oppilaitosten on tartuttava toimeen yksittäin. Keskustelussa nousikin esiin alueellisten mallien kehittäminen, joilla huoltovarmuusosaaminen voitaisiin kytkeä osaksi koulutusta ja jatkuvaa oppimista.

Keskustelussa puhuttiin paljon myös medialukutaidon roolista huoltovarmuudessa. Vaikuttaminen kohdistuu usein mielikuviin eikä pelkästään fyysiseen esim. infran häirintään.

Työskentely teeman parissa jatkuu Työelämäfoorumissa keskiviikkona 22.4 klo 12.00 alkaen.

Lisätiedot:
Esa Högblom, Varsinais-Suomen liitto
(etunimi.sukunimi@varsinais-suomi.fi)
Ira Ahokas, Turun yliopisto
(etunimi.sukunimi@utu.fi)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.