Ja silti tulevaisuus yllätti

Ja silti tulevaisuus yllätti

Olemme viimeisten kahden vuoden aikana tulleet pahasti yllätetyiksi useaan kertaan melko karmaisevalla tavalla. Maailmanlaajuinen pandemia ja sota Euroopassa eivät ole olleet monenkaan ennakoijan päällimmäisiä ajatuksia.

Osallistuin 8. maaliskuuta Turun seudun elinkeinoyhteistyön strategiapajaan, jossa Great Minds Oy:n asiantuntijoiden johdolla pohdimme alueen tulevaisuuden kehittämishaasteita. Lähtökohtana työskentelyssä olivat ajatukset, jonka mukaan tulevaisuuksia on monia, tulevaisuus ei tapahdu vaan se tehdään, ennakointi on kestävyyslaji ja optimismi on muutoksen edellytys. Ohjeena meillä voisi tältä pohjalta olla, että käytä mielikuvitusta, uskalla unelmoida ja ole sinnikäs.

Ammatillinen koulutus on isojen haasteiden edessä. Monella toimialalla maailmanlaajuiset ja eurooppalaiset kriisit tuovat oman lisänsä ajankohtaisiin kansallisiin työvoiman rekrytointi- ja osaamishaasteisiin, kohtaanto-ongelmiin työmarkkinoilla sekä opiskelijoiden motivaatiosta ja jaksamisesta huolehtimiseen. Meidän tehtävämme olisi vastata näihin haasteisiin. Samaan aikaan yhä useampi opiskelija miettii tulevaisuutta epävarmana ja jopa pelokkaana. Useamman vuoden epätavallinen ja yhteisöistä eristäytynyt elämä lisää mielenterveyden riskejä ja yksinäisyyttä.

Ammatillisessa koulutuksessa keskeiseksi haasteeksemme onkin teknologisen kehityksen, digitalisaation ja yksilöllisten opintopolkujen rinnalle noussut yhteisöllisyyden aikaansaaminen, ihmisten johtamisen taidot ja riittävä vuorovaikutus. Lisäksi meidän tulee kyetä vahvasti lisäämään yhteistyötä työelämän kanssa. Verkostojen johtamisvalmius ja kyvykkyys, joista olemme jo pitkään puhuneet, ovatkin käytännössä nousseet keskeiseen rooliin. Ennakointikartoilta nämä käsitteet toki löytyvät nekin.

Monien tulevaisuuksien joukossa on yhtenä kuvana ammatillisessa koulutuksessa näkymä, jossa joudumme esimerkiksi säännöstelemään energian käyttöä ja karsimaan kuluja asioista, joita olemme pitäneet itsestäänselvinä. Mielikuvitus, unelmointi ja suomalainen sisu ovat siis työkalupakkimme peruskalustoa. Kuinka toimimme tulevaisuudessa niin, että pidämme yllä optimismia, kehitämme ja kehitymme jatkuvasti ja toisaalta selviämme kaikista eteen tulevista arjen haasteista? Kuinka uskallamme katsoa kauas ja toimia pitkäjänteisesti tilanteessa, jossa kaikki ennakointi tuntuu turhalta ja ainoastaan varautumismielessä relevantilta?

Yksi viime aikojen suosittu käsite on ennakointityössäkin ollut resilienssi, joka tarkoittaa psykologiassa psyykkistä palautumiskykyä. Tätä ominaisuutta meissä nyt mitataan, niin yksilöiden kuin yhteisöjen. Ammatillinen koulutus on viime vuosina osoittanut, että ”kuin kissa putoaa aina jaloilleen” ja pompahtaa pystyyn, toimimaan ja selviämään. Vaikka tulevaisuus jälleen yllätti, me ammatillisessa koulutuksessa selviämme.

Maria Taipale

KT, johtava rehtori, kuntayhtymän johtaja

Raision seudun koulutuskuntayhtymä