Yksityisyyden menetys
Matti Minkkisen väitöskirjan (2020) mukaan yksityisyys on rajussa murroksessa datan määrän räjähdysmäisen kasvun, uusien informaatioteknologioiden, sosiaalisen median ja viime kuukausina myös koronakriisin myötä. Haasteisiin vastaamiseksi Euroopan unionissa on vuonna 2018 astunut voimaan uusi yleinen tietosuoja-asetus.
Keskustelu voidaan tiivistää kahteen perustarinaan: datatalouden mahdollisuuksia korostavaan jatkuvan kasvun tarinaan sekä yksityisyyden katoamista surevaan traagisen menetyksen tarinaan. Euroopan unionin päätöksentekijät navigoivat näiden narratiivien välillä ja yrittävät ylläpitää Euroopan positiivista roolia yksityisyyden murroksessa.
– Samalla kyseessä on kahden erilaisen tulevaisuusorientaation kohtaaminen. Pitäisikö tulevaisuutta käyttää välineenä kasvun kiihdyttämiseen vai onko syytä edetä tuntemattomaan tulevaisuuteen varoen?
Jo nyt kiinnitetyt laitteet ovat lähes poikkeuksetta yhteydessä internetiin, Tästä voi seurauksena olla käytännössä täydellinen yksityisyyden menetys. Tällaisessa tilanteessa kaikkialla olisi pieniä ja huomaamattomia sensoreita, jotka seuraisivat ja tallentaisivat toimintaamme. Dataan perustuva valvonta muokkaa ihmisten tulevaisuussuuntautuneen toiminnan mahdollisuuksia. Ennakoiva analytiikka ja algoritmit ovat usein jo laskeneet tulevaisuutemme ennen kuin ehdimme itse harkita valintojamme.
Googlen tavoitteena on seurata kaikkia laitteita, joita käytämme, ja kerätä kaikki meitä koskeva tieto. Googlen ohella myös monet muut toimijat keräävät meistä yhä kokonaisvaltaisempia käyttäjäprofiileja. Suoranaisen vakoilun puolella esimerkiksi NSA pystyy seuraamaan tekemisiämme jo nyt pelottavan tehokkaasti
Voi olla, että tulevaisuudessa kuka tahansa pystyy saamaan haltuunsa reaaliaikaisen sijaintimme entistä helpommin ja tunkeutumaan teknologian avulla kotiimme. Meitä voitaisiin koska tahansa seurata siellä tietämättämme – jopa siinä mittakaavassa, että ajatuksemme kyettäisiin mahdollisesti etälukemaan seinän läpi tai unemme tallentamaan huomaamattomasti nukkuessamme. Mikään ei enää olisi yksityistä, eivät edes omat kasvomme tai äänemme, jotka voitaisiin varastaa entistä helpommin, kun digitaalisten ääni- ja kuvatallenteiden reaaliaikainen manipulointi olisi mahdollistanut entistä kokonaisvaltaisemmat identiteettivarkaudet.
Lähteet:
Minkkinen, M. 2020: A breathless race for breathing space: Critical-analytical futures studies and the contested co-evolution of privacy imaginaries and institutions” Turun yliopisto.