Tulevaisuustarinat ovat eri alojen ennakointityöryhmien kirjoittamia tarinoita siitä, millaista elämä voisi olla tulevaisuudessa vuoden 2030 paikkeilla. Tulevaisuustarinoiden pohjana on käytetty työryhmien rakentamia toimialojen tulevaisuustaulukoita ja -kuvia. Niitä on työstetty keskustelemalla toimialan vaihtoehtoisista tulevaisuuksista, on mietitty muun muassa millainen olisi alan utopia, mullistus, dystopia tai maltillisen kasvun tulevaisuuskuva. 

Terveysteknologia-alan tulevaisuustarina on kooste utooppisesta, dystooppisesta sekä todennäköisestä kehityskulusta. Jos sääntely vahvistuu, siitä hyötyvät isot yritykset, joiden vaakakupissa suomalaisen terveydenhuollon erityispiirteet eivät paljon paina. Toisaalta tämä kehitys voi olla myös tutkimus- ja kehitystyötä liikkeelle paneva voima. Millaisia voisivat olla esimerkiksi uudet, sairauksien ennaltaehkäisyä tukevat palvelut?

 Sääntely ja globalisaatio rapauttavat terveysalan työn laatua

Dystopiassa, eli ei-toivottavassa tulevaisuudessa terveysteknologisia ratkaisuja koskeva sääntely vahvistuu entisestään. Pitkälti tämän vuoksi ratkaisujen markkinoille saattamisessa onnistuvat vain yritykset, joilla on riittävää sääntelyosaamista. Tämän kaltaisia yrityksiä ovat pääosin isot yritykset ja yritykset, joilla on jo vahva vahvaa aiempaa kokemusta alan sääntelystä.

Tässä tilanteessa uusien ja innovatiivisten ratkaisujen saattaminen markkinoille hidastuu ja jää harvojen yritysten harteille. Kehitys jää yksipuoliseksi eikä terveysalan uudistuspotentiaali tule käyttöön. Kehitystyön yksipuolistumisen myötä teknologiaa kehittävät suuryritykset saavat jopa monopolia muistuttavan aseman.

Suuryritysten roolin vahvistuminen johtaa myös siihen, että terveysalan teknologian kehitys siirtyy aikaisempaa enemmän ulkomaille. Ulkomailla kehitettävät ja Suomessa käytettävät terveysalan teknologiaratkaisut eivät ota huomioon suomalaisen terveysalan erityispiirteitä. Työ ei ohjaa teknologiaa vaan päinvastoin.

Tämän seurauksena eri maissa terveysalalla tehtävä työ tulee saamaan enemmän ja enemmän samankaltaisia piirteitä. Suomen osalta tämä kehitys tarkoittaa korkealaatuisen työn osittaista rapautumista.

Tätä kehityskaarta vahvistaa myös se, että sähköisten markkinoiden tapaan Euroopan unioni avaa sähköisten terveyspalvelujen markkinat koko EU:n kattaviksi. Pärjätäkseen tällä kentällä Suomen pitää merkittävästi alentaa terveyspalvelujen kustannuksia. Hinnasta tulee merkittävämpi valintakriteeri kuin laadusta. Tämä entisestään rapauttaa Suomessa terveysalalla tehtävän työn laatua.

Terveystiedon käyttöä rajoitetaan – Suomen datasta vientivaltti

Sääntelyn vahvistuminen näkyy myös terveystiedon toissijaisessa käytössä. Tiedon käyttöä rajoitetaan entisestään tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa. Tämä johtaa kehitystyön ja alan uudistumisen hidastumiseen. Hidastuminen ei koske vain teknologisten ratkaisujen kehittämistä vaan se leikkaa läpi koko terveysalan vahingoittaen Suomen imagoa terveysteknologisten ratkaisujen kehittämisen kärkimaana.

Suomessa sääntelyn ongelmat ovat kuitenkin myös mahdollisuus ja kehitystyötä liikkeelle paneva voima. Synteettinen, mutta oikean kaltainen terveysdata, joka perustuu Suomessa koko elinkaaren kattavaan terveystietoon, nousee uudeksi vientivaltiksi ja houkuttelee yhteistyöhön tekoälysovelluksia kehittäviä yrityksiä ympäri maailman.

Työvoimapula vauhdittaa hoivarobottien ja sähköisten terveyspalvelujen käyttöönottoa

Kuten valtaosassa kehittyneitä maita, myös Suomen väestön keski-ikä nousee nopeasti. Tätä negatiivista kehityskulkua terveysalalla alleviivaa työvoiman saatavuus, joka jatkuu heikkona saavuttaen pohjan 2030-luvun alussa. Työperäinen maahanmuutto ei riitä paikkaamaan työvoimavajetta ja totutun hoidon tason takaaminen vaatii erityisiä toimenpiteitä.

Tämän negatiivisen väestö- ja työvoimakehityksen kanssa selviytyminen vaatii panostuksia erilaisten sähköisten välineiden kehittämiseen ja hankintaan. Erilaiset robotit nousevat käytännön hoitotyön välineiksi niin perus- kuin erikoissairaanhoidossa, terveysteknologia tulee aiempaa vahvemmin koteihin ja sähköisistä terveyspalveluista tulee ensisijainen terveyspalvelujen kanava.

Maahanmuutto monipuolistaa suomalaista yhteiskuntaa. Maahanmuuttajien saaminen terveyspalvelujen piiriin, sekä paikkaamaan alan akuuttia työvoimapulaa edellyttää teknologian – ja etenkin terveysteknologian – opettamista kaikilla koulutusasteilla. Jatkuvan oppimisen palveluja ja teknologiaopetuksen tarvetta korostaa myös se, että ikääntyvä väestö vaatii teknologisen osaamisen ylläpitämistä, jotta sähköiset (terveys)palvelut saadaan myös heidän ulottuvilleen.

Väestön polarisoituminen teknologisen osaamisen osalta johtaa siihen, että teknologiaa käyttävät henkilöt saavat parempaa ja nopeampaa palvelua kuin he, joiden osaaminen (tai motivaatio) ei riitä teknologisen kehityksen vauhdissa pysymiseen. Eriarvoisuus terveyspalveluissa nousee vahvempana esille kuin koskaan aiemmin ja muutamille yksityissektorin terveysalan yrityksille myyntivaltiksi muodostuukin ns. ”perinteinen” palvelu. Kasvotusten tapahtuva terveysasiointi muodostuu eräänlaiseksi luksustuotteeksi.

Hankintaorganisaatiot putoavat vihreän siirtymän vauhdista

Sitovat ilmastotavoitteet pakottavat terveyspalveluja tarjoavat organisaatiot hankkimaan ratkaisuja, joiden hiilijalanjälki on totuttua merkittävästi pienempi. Ratkaisujen käytön elinkaari pitenee monien tuotteiden osalta lähes kaksinkertaiseksi ja yksittäisten laitteiden osalta kierrätettyjen materiaalien käyttöaste nousee merkittäväksi. Tämä vaikuttaa myös palveluntarjoajien päivittäiseen toimintaan, jossa nykyistä merkittävästi tehokkaammasta kierrätyksestä tulee arkipäivää.

Kehitys on kuitenkin niin nopeaa, että ratkaisuja kehittävät organisaatiot eivät pysty tuottamaan uusien tavoitteiden ja näihin liittyvien sitovien säännösten mukaisia ratkaisuja. Niin ikään ongelmaksi muodostuvat hankintaorganisaatioiden osaaminen, joka ei myöskään pysy muutoksen vauhdissa. Niin hankkija- kuin tuottajaorganisaatioita vaivaavat ongelmat johtavat siihen, että hankinnat epäonnistuvat. Palveluntarjoajat joutuvat tarjoamaan palvelujaan sellaisten sähköisten (ratkaisujen) kanssa, joiden elinkaari on ylitetty mm. tuotepäivitysten ja muun ylläpidon osalta. Terveyspalvelujen laatu heikkenee väliaikaisesti, ja erilaisia ongelmia havaitaan kaikkialla palvelutarjonnassa.

Ennaltaehkäisyn tarve tuo uutta liiketoimintaa hyvinvointiin ja ravitsemukseen

Terveysalan kustannusten kasvun ja jatkuvasti pienenevän verokertymän kanssa painiva maa joutuu siirtämään terveyspalvelujen painotusta hoidosta ennaltaehkäisyyn. Tämä johtaa ennaltaehkäisyä painottaviin toimenpiteisiin verotuksessa ja lainsäädännössä, jonka seurauksena uudenlaisia toimintamalleja nähdään mm. työnantajien tarjoamissa kannustimissa ja työterveyshuollon palvelujen tarjonnassa. Erilaisia kannustimia käytetään aiempaa voimakkaammin positiivisten ruokailu- ja liikuntatottumusten juurruttamisessa. Työterveyshuollossa puututaan aiempaa voimakkaammin sellaisiin terveysuhkiin, jotka saattavat toteutua vasta vuosien kuluttua.

Painotus ennaltaehkäisyyn synnyttää uudenlaisia palveluja niin terveysalalle, kuin muille henkilökohtaiseen terveyteen liittyville aloille. Suomeen saadaankin uutta liiketoimintaa etenkin hyvinvoinnin, liikunnan, terveellisen ravitsemuksen ja hyvinvoivan arjen saralle. Tällä saralla sääntelyä ei tapahdu terveysalan tavoin ja osin sen ansiosta aloilla toimii kaiken kokoisia yrityksiä.

Ennen oli pelkkä potilas, nyt tilalle tulee hetkessä elävä kuluttajapotilas

Terveysteknologisten palvelujen kentän kansainvälistyminen, painotus ennaltaehkäisyyn ja yleinen muutos kansalaisten asenteissa johtaa siihen, että potilaan perinteinen rooli muuttuu. Potilaan sijaan voidaan perustellusti puhua ns. kuluttajapotilaasta, joka omilla päätöksillään ja varallisuudellaan valitsee ne terveyspalvelut, jotka parhaiten sopivat hänen yksilölliseen tilanteeseensa.

Hetkessä eläminen korostuu kaikkialla arjessa ja palveluilta edellytetään ajasta ja paikasta riippumattomuutta. Palvelujen käytöltä edellytetään laiteriippumattomuutta, sekä aiempaa monikielisemmän väestön ansiosta, myös kieliriippumattomuutta. Tämän yleisluonteisuuden vastapainona palveluilta edellytetään toisaalta yksilöllisyyttä, mukautuvaisuutta, sekä kulttuuristen ominaispiirteiden huomioimista.