Älykäs ennakointi -hankkeen ennakointitilaisuudessa 16.11. alan yritykset, oppilaitokset ja sidosryhmät saivat tietoa hiilineutraaliuteen tähtäävän merikuljetuskonseptin valmistelusta ja laajemminkin meriklusterin kestävän kehityksen suunnasta. Aiheesta alusti Meriaura Groupin Thomas Friis, Head of Ship Management. Toisessa alustuksessa Sitran vanhempi asiantuntija Tapio Huttula herätti keskustelua siitä, miten maakunta pitää ja parantaa osaamistaan. Miten pystymme työllistämään täältä valmistuneita ja vahvistamaan työssä olevien osaamista? Molempiin alustusten aiheisiin  päästiin myös kommentoimaan.

Kuva: Meriauran havainnekuva uudesta hiilineutraalista rahtialuksesta Saimaan kanavalla

Älykäs ennakointi -hanke keskittyy meri- ja valmistavan teknologiateollisuuden ennakointitiedon systemaattiseen hankkimiseen, jakamiseen ja hyödyntämiseen. Tilaisuuden alustusten ja kommenttipuheenvuorojen kiteytyksiä on koottu tähän artikkeliin.

Meriauran alustus: Meriaura sustainability

Sitran selvitys PDF:nä täältä.

Meriaura: Koko kuljetusketju hiilineutraaliksi

Maailmankaupasta noin 90 % kuljetetaan meriteitse. Merikuljetukset ovat yleensä taloudellisin vaihtoehto – ja useimmiten myös ympäristöystävällisin. Suomi on merikuljetuksista täysin riippuvainen, sillä laivoilla kuljetetaan Suomen viennistä 90 % ja tuonnista 80 %. Näiden faktojen valossa tulevaisuuden meriliikenteen rakentaminen hiilineutraaliksi klusteriksi on Suomelle selkeä suunta. Jo nyt suomalainen merenkulku edistää pysyviä hiilineutraaleja ratkaisuja, ja on myös edelläkävijänä maailmalla.

Kestävän kehityksen mukaisten merikuljetusten edelläkävijä on turkulainen Meriaura Group, joka on testannut vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille pioneerina jo 1990-luvulla. Kehitystyön tuloksena Meriaura käyttää aluksissaan jätepohjaista bioöljyä, mikä on kestävin tällä hetkellä saatavilla oleva polttoaineratkaisu meriliikenteessä. Bioöljyyn tarvittava käytetty kasvirasva kerätään Varsinais-Suomen ravintoloista, tukkuliikkeistä ja teollisuudesta.

– Tällä hetkellä käynnissä on 100 % hiilineutraaliuteen tähtäävän kuljetuskonseptin valmistelu ja suunnittelutyö. Konseptissa yhdistetään kestävästi tuotettua bioöljyä ja uutta akkuteknologiaa. Täysin uusiutuvaan energiaan perustuva merikuljetuskonsepti tulee markkinoille 2024, kertoi Meriaura Groupin Thomas Friis, Head of Ship Management.

Täysi hiilineutraalius ei synny helposti, vaan vaatii laajasti eri prosessien optimointia ja digitalisointia. Uusista aluksista tulee hybridilaivoja, joiden tehontarpeesta noin viidennes on tarkoitus kattaa akuilla ja loput biopolttoaineella.

Meriauran suunta kohti nollapäästöistä laivastoa ja ympäristöjalanjäljen minimointia etenee monella rintamalla. Pyrkimyksenä on kokonaisuudessaan kulutuksen vähentäminen ja kierrätyksen ja uusiokäytön tehostaminen. Tavoitteena on myös saada kaikki päästöt Itämereen loppumaan, ja yhtiö onkin aktiivisesti edistänyt jätevesien käsittelyvalmiuksia Itämeren satamissa ja haluaa luoda alalle minimivelvoitetta kovempia standardeja.

Kestävä kehitys tarvitsee lisää painoarvoa opetuksessa

Webinaarin kuudessa pienryhmässä keskusteltiin alustuksen jälkeen, millaisilla kestävän kehityksen taidoilla ja opeilla oppilaitoksista valmistuneet tulevat työelämään. Yleisesti nähtiin, että kestävä kehitys tarvitaan tulokulmaksi kaikkeen oppimiseen ja tehtävänantoihin, eikä sen kuulu olla pelkästään erillisinä kursseina. Uusimmat osaamisvaatimukset tulevat yrityksiltä, ja niitä on oppilaitosten ja yritysten yhteisvoimin siirrettävä opetuskokonaisuuksiin.

Kestävän kehityksen osaamista odotetaan jatkossa enemmän myös ammattiopistoista valmistuvilta, kun nyt aihe painottuu vasta korkeakouluopinnoissa. ”Vastuullisuuden johtaminen on kuin tietoturvan johtamista, se koskee kaikkia tasoja ja siihen sitoutuvat niin johto kuin työntekijätkin. Olisi hyvä määritellä, miten se näkyy jokaisessa työtehtävässä”, kiteytti yksi ryhmistä.

Keskusteluissa arvioitiin, että ympäristöosaamisen ja vastuullisuuden merkitys kasvaa tulevaisuudessa ja näkyy myös rahoituksessa. Nyt kestävän kehityksen osaaminen on Suomen kilpailuetu mutta jatkossa siitä tulee elinehto.

Merikuljetusten liittyminen maalogistiikkaan toi mukaan keskustelua optimoinnista ja sen myötä esimerkiksi polttoaineen säästöstä. Jos laivan purkamisen odotusaikoja voitaisiin tarkentaa, voitaisiin ajon aikaista vauhtia ja kulutusta pienentää. Yhdessä ryhmässä ennakointiin parempaa ”lennonjohtoa”, eli globaalia simulaatiota meriliikenteestä. Tämä ennuste sisältäisi pullonkaulat, ruuhkautumiset ja sääennusteet, joilla voitaisiin optimoida laivojen saapuminen satamaan, purkuaikataulu ja ajonopeudet.

Keskustelussa pohdittiin edelleen myös sitä, pitäisikö ammattisiiloja rikkoa. Spesialisteille nähtiin tarvetta, mutta moni kannatti myös laajempien kokonaisuuksien opettamista työnjohdon ja työn suunnittelun vahvistamiseksi. Ymmärrys myös maalogistiikasta on kasvava trendi toimialalla. Alan laajetessa jatkuva oppiminen on tärkeä osa kokonaisuuksien hallintaa – homma otetaan haltuun työelämässä.

Miten osaajat liikkuvat alueilla?

Vetääkö Varsinais-Suomi puoleensa ammatillisen toisen asteen, ammattikorkeakoulutuksen ja yliopistotutkinnon suorittaneita? Saammeko pidettyä osaajamme? Ja minne vastavalmistuneet sijoittuvat työmarkkinoilla? Muun muassa näihin kysymyksiin vastasi alustuksessaan Sitran vanhempi neuvonantaja Tapio Huttula. Hän yhdisteli samalla Sitran julkaiseman Miten osaajat liikkuvat alueilla? -selvityksen Varsinais-Suomeen.

Huttula muistutti alkajaisiksi, että väestön koulutustasoon liittyvät alueelliset koulutuserot ovat Suomessa melko suuria ja luonteeltaan pysyviä. Koulutuksella ja inhimillisellä pääomalla on taipumus keskittyä sinne, missä on korkeakouluja ja osaamis- ja tuotantokeskittymiä. Varsinais-Suomi sijoittuu tässä kilpailussa melko korkealle, samaan tasoon esimerkiksi Pirkanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Suomen kanssa. Meillä koulutustasoindeksi on 375, (vajaat 4 vuotta koulutusta perusasteen jälkeen). Korkeakoulutettuja on 31,6 % väestöstä. Huomioitavaa kuitenkin on, että kuntakohtaiset erot ovat isoja. (Lue lisää koulutustaso alueilla.)

Keskustelussa mietittiin, mistä alueen pitovoima syntyy. Vastauksena nähtiin alueiden ja paikkakuntien elinkeinorakenteen monipuolisuus. Kun oppilaitosverkko on kattava ja työvaihtoehtoja on tarjolla, nuoren ei ole syytä miettiä poismuuttoa. Tutkimuksen mukaan erityisesti ammattikoulutuetut ovat kotipaikkauskollisia. Korkeakoulutettuja Varsinais-Suomi menettää Uudellemaalle. Tästä heräsi myös kysymys, onko poislähteneiden ajatuksia tutkittu. Lähdetäänkö maakunnasta muualle työn perässä?

Esiin nousi erityisesti pk-yrityssektorin tukeminen ja osaamistason nostaminen. Tähän yhteistyöhön on tarvetta, mutta resursseja puuttuu. Pienten yritysten menestyminen on maakunnan keskeinen pitovoimatekijä. Tässä nähtiin koulutuksellisesti myös teollisuusyritysten tarpeet  (lyhyisiin) täsmäkoulutuksiin, ei pelkästään koko tutkintoihin.

Osa ryhmistä pohti, että muuttoliikkeen kääntämiseksi meidän olisi osattava nostaa maakunnallisia vahvuuksiamme esiin nykyistä voimakkaammin. Oma osaamisemme vahvistuu mm. DI-koulutuksen myötä, ja osaajat muuttavat osaajien perässä.

Tapio Huttula korosti, että oppilaitosten pitäisi tukea entistä enemmän työssä olevaa osaamista, tarjota täydennyskoulutusta ja vahvistaa elinikäistä oppimista. Tämä nostaa putoamassa olevaa maamme koulutustasoa ylöspäin, kun näkymänä ja pelkona on, että osaamisemme heikkenee ja putoamme kelkasta.

– Pitäkää kiinni opiskelijoista, ja sitouttakaa heidät alueeseen ja yrityksiin, hän viestitti Varsinais-Suomelle.

 

Teksti: Anneli Frantti / Älykäs ennakointi -hanke

Lisätiedot: anneli.frantti@novida.fi

Alustusten aiheista keskusteltiin kuudessa pienryhmässä. Pienryhmäkeskusteluja on koostettu oheen, ja hankkeessa myös hyödynnetään keskusteluja ennakointitiedon jatkojalostamiseen. Kiitos kaikille osallistujille, arvostamme kommenttejanne!

Miten osaajat liikkuvat alueilla -selvityksen julkaisijana on Sitra ja toteuttajana Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI. Lue lisää ja lataa selvitys PDF:nä täältä.