Tulevaisuustarinat ovat eri alojen ennakointityöryhmien kirjoittamia tarinoita siitä, millaista elämä voisi olla tulevaisuudessa vuoden 2030 paikkeilla. Tulevaisuustarinoiden pohjana on käytetty työryhmien rakentamia toimialojen tulevaisuustaulukoita ja -kuvia. Niitä on työstetty keskustelemalla toimialan vaihtoehtoisista tulevaisuuksista, on mietitty muun muassa millainen olisi alan utopia, mullistus, dystopia tai maltillisen kasvun tulevaisuuskuva. Tulevaisuustarinoissa toimialan muutostekijöitä on konkretisoitu työntekijän tai yrityksen näkökulmasta.

Meriklusterin utooppisessa tulevaisuustarinassa seilataan turistiristeilyllä Itämerellä ja seurataan merikapteeni-Oilin työpäivää vuonna 2030.

Heti herättyään merikapteeni-Oili varmistaa päivän ohjelmansa henkilökohtaisesta asianhallintajärjestelmästä, johon on koostettuna hänelle omat sekä yrityskohtaiset tiedot. Uusia toimintamääräyksiä ei tällä kertaa ole, mutta usein ohjeistusta tulee erityisesti alati tiukentuvien ympäristövaatimusten takia. On välttämätöntä osata ohjata laivaa joka hetki energiatehokkuus huomioiden. Varustamon toimintakulttuuriin kuuluu jatkuvan oppimisen ja laadun kehittämisen mentaliteetti.

Oili siirtyy aamiaisen jälkeen komentosillalle. Hän toimii merikapteenina tietyillä reittiväleillä matkustajaliikenteessä. Osaavalle Oilille ja hänen kollegoilleen riittää töitä, koska meriturismi on erityisesti kohdistunut Itämerelle ja saanut niin laajaa suosiota esimerkiksi hyvin toimeentulevien eläkeläisten keskuudessa, että merikapteenin pätevyyskirjan hankkineet viedään käsistä matkustajalaivojen ohjaimiin. Kasvanut ja kehittynyt meriturismi Itämerellä toimii myös suomalaisena ja erityisesti varsinaissuomalaisena myyntivalttina. Meriklusterialalla ei ole työvoimapulaa, alalle riittää hakijoita ja palkkaustaso on hyvä.

Energiatehokkaasti akkujen voimin

Ilmastopäästöjen vähentäminen on vaatinut meriklusterilta valtavia investointeja 2020-luvulla.  Samalla suomalaisesta meriliikenteestä on tullut maailman kärkeä vähäpäästöisten ja energiatehokkuutta lisäävien teknologioiden käyttöönotossa, josta myös merikapteenina toimiva Oili on hyvin ylpeä.

Meriliikenteessä akkuteknologian käyttö on lisääntynyt tasaisesti muiden energiamuotojen rinnalla, ja myös uusia teknologioita (esimerkiksi vedyn käyttöönottoon) on syntymässä. Vähäpäästöisyys toimii alan kilpailutekijänä. Meriliikenne valtaa samalla alaa ilmailuliikenteeltä, koska lentoliikenne vähenee ympäristösyistä.

Joillekin yksittäisille, erityisesti rahtialusten ja lossien, reittiväleille on tullut käyttöön etäohjattuja ja autonomisia aluksia, jotka toimivat miehittämättöminä. Tämä säästää huomattavasti kuljetuskustannuksia.

Kyberuhka! Palaa komentosillalle!

Lounas jää kesken, kun Oili saa kännykkäänsä viestin laivan tietojärjestelmään tulleesta kyberhyökkäysilmoituksesta, joka vaatii siirtymistä valmiustilaan komentosillalle. Kestää hetken, kun tietojärjestelmä selvittää uhkatilan ja päästään palaamaan normaaliin.

Turvallisuustilanteen kiristymisen myötä kyberturvallisuusuhat ovat lisääntyneet. Myös Oili on koulutuksessaan saanut hyvät valmiudet oman roolinsa ymmärtämiseen kyberturvallisuusuhkien sattuessa. Suomalaisesta kyberturvallisuusosaamisesta on viime vuosina tullut huipputasokasta, ja näin myös merenkulun kyberriskeihin osataan varautua.

 Varsinais-Suomi simulaattorikoulutuksen kärjessä

Iltapäiväksi järjestelmä on varannut Oilille ajan varustamon vaatiman simulaattoriharjoituksen ja testin tekemiseen. Koulutussimulaattorilla harjoitellaan muun muassa matkustajalaivan uutta teknologiaa ja eri satamiin saapumista. Kokonaisuudessaan simulaattorit ovat tuoneet merialan koulutuksiin monia uusia sisältöjä, ja etukenossa tässä asiassa kulkeva Varsinais-Suomi on saanut kilpailuetua pystyttyään houkuttelemaan muualta opiskelijoita ja osaajia.

Oili on seurannut valppaasti alan kehitystä ja suunnitellut jo urapolkunsa seuraavia askelia. Meriklusteri tarjoaa nyt paljon erilaisia työpaikkoja sekä satamatoiminnoissa että esimerkiksi isoilla rahtialuksilla. Yksikkökoko erityisesti pitkillä reittiväleillä meriliikenteessä on kasvanut, kun muussa liikenteessä se on pienentynyt. Myös satamissa on otettu isoja kehitysaskelia, varastointiteknologia, logistiikka ja koko infrastruktuuri ovat vahvistuneet. Varsinais-Suomessakin satamatoiminta on laajentunut ja nelikaistatie ulottuu nyt Naantaliin asti.

Työvuoronsa päätteeksi Oili saa järjestelmästä palautteen onnistumisestaan: järjestelmä vertaa hänen toimiaan ja ohjaustapaansa optimisuoritukseen ja kommentoi muun muassa polttoaineen menekkiä. Toiminta kirjautuu automaattisesti laivan lokikirjaan, jonka Oili kuittaa sähköisellä allekirjoituksella. Järjestelmästä ponnahtaa vielä esiin jatkuvan oppimisen ohjelma, joka ehdottaa seuraavalle viikolle tulevaisuuslukutaidon työpajaa tai resilienssiharjoituksia.

Meriklusterin työryhmä
Kristiina Ojala, (Turun Ammatti-Instituutti TAI /Työryhmän vetäjä, tekstin viimeistelijä),Vesa Eskonen (Meyer/laivanrakennusoppilaitos), Anneli Frantti (Älykäs ennakointi-hanke/Novida), Reijo Halli (Turun kaupunki/TAI), Mikko Helle (Åbo Akademi), Mauri Kantola (Turun AMK), Tapio Karvonen (Turun yliopisto/Brahea), Teija Messula (Varsinais-Suomen TE-toimisto), Petteri Niittymäki (Yrkeshögskolan Novia), Kari Sillanpää (Turku Business Region), Pekka Sundman (Turun kaupunki), Jouko Tevasaari (Novida), Eija Velin (Turun yliopisto/Brahea), Ilkka Vuorela (Turun AKK), Olli Vuorinen (Raseko)

Ota kantaa, voisiko tulevaisuus olla tämänlainen? Mitä asioita haluaisit lisätä tähän tulevaisuustarinaan? Kommenttiboksi on auki!