Tulevaisuustarinat ovat eri alojen ennakointityöryhmien kirjoittamia tarinoita siitä, millaista elämä voisi olla tulevaisuudessa vuoden 2030 paikkeilla. Tulevaisuustarinoiden pohjana on käytetty työryhmien rakentamia toimialojen tulevaisuustaulukoita ja -kuvia. Niitä on työstetty keskustelemalla toimialan vaihtoehtoisista tulevaisuuksista, on mietitty muun muassa millainen olisi alan utopia, mullistus, dystopia tai maltillisen kasvun tulevaisuuskuva. Tulevaisuustarinoissa toimialan muutostekijöitä on konkretisoitu työntekijän tai yrityksen näkökulmasta.

Valmistavan teknologiateollisuuden dystooppisessa eli ei-toivottavassa tulevaisuustarinassa päästään katsomaan raskaan teollisuuden konepajan, Yritys Oy:n ahdinkoa. Päivän kulkua vuonna 2030 leimaavat vakava työvoimapula, vanhaksi käynyt laitekanta sekä investointien kannattamattomuus. Mihin ratkaisuun mahdetaan lopuksi päätyä?

Johdon aamupalaverissa tarkastellaan raskaan teollisuuden konepaja Yritys Oy:n toteuttaman laajan rekrytoinnin tuloksena saatuja harvoja työhakemuksia. Osaavan työvoiman voimakkaat saatavuusongelmat sekä melkoiseksi kohtaanto-ongelmaksi kärjistynyt Konepaja Yritys Oy:n edellyttämien osaamistarpeiden ja työntekijöiden osaamisen vastaamattomuus ovat koituneet yrityksen kehittymisen ja kasvun esteeksi.  Saadut harvat ja heikkotasoiset työhakemukset eivät kohenna tilannetta, päinvastoin.

Osaajapulan kierre: Huono imago, heikko sitoutuminen, hankala sijainti

Yrityksen kova pula osaavasta työvoimasta johtuu useammasta tekijästä. Ensinnäkään maakunnassa ei kouluteta osaajia riittävästi yrityksen nopeasti muuttuviin osaamistarpeisiin nähden. Toiseksi valmistavan teknologiateollisuuden toimialaa ei koeta vetovoimaisena. Suorittavan työn arvostus, imago, palkkaus ja vuorotyöt eivät houkuttele osaajia – ainakaan nuoria tällainen työ ei kiinnosta.

Lisäksi yrityksen nykyisten työntekijöiden suuri vaihtuvuus vähentää yhtenään työvoimaa ja siirtää osaamista työpaikan vaihdosten mukana. Vaihtelunhaluiset ja työnantajaansa heikosti sitoutuvat työntekijät siirtyvät nopeasti uusiin, kiinnostavampiin työtehtäviin. Kun Yritys Oy vielä sijaitsee maakunnan laitamilla, eivät potentiaaliset työntekijät tunne minkäänlaista halua tarttua yrityksen tarjontaan. Pyrkimys hyödyntää työperäistä maahanmuuttoa ei sekään ole onnistunut, ehkä juuri kulkuyhteyksien tai työvoimasta käytävän kilpailun vuoksi. Myöskään työtekijöiden etätyösuhteet eivät onnistu ollenkaan käsityöammateissa, ja toimihenkilöammateissakin vain osittain.

Tällä kertaa yrityksen rekrytoinnin tuottamat harvat hakemukset ovat yksittäisiltä Ukrainan, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaisten metallimiehiltä, jotka ovat kotoutuneet Varsinais-Suomeen Ukrainan sodan jäljiltä. Ukrainasta sodan jaloista lähtenyt työvoima on pääosin mennyt muualle ja muille toimialoille. Aamupalaverissa arvuutellaan, minkälaista ja tasoista osaamista näillä kyseisillä työhakemuksensa jättäneillä metallimiehillä todellisuudessa on.

Työtä tarjolla kaikille, jotka suostuvat tulemaan

Konepaja Yritys Oy:n työntekijöinä on monen eri maan kansalaisia, ja joukko koostuukin hyvin moninaisesta ja -tasoisesta osaamisesta. Työntekijöiden alakohtaiset perustaidot ovat vaihtelevia ja vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot ovat erilaisia. Lisäksi erilaiset kulttuuriset tavat tehdä työtä ja eritasoinen osaaminen ovat hidastaneet kansainvälisen ja työperäisen työvoiman käyttöä. Vuokrafirmoistakaan ei ole apua työvoiman saantiin, koska kaikki yritykset maakunnassa kilpailevat samoista osaajista.

Aamupalaverissa ollaan kuitenkin jälleen siinä tilanteessa, että kaikki työhakemuksensa lähettäneet metallimiehet on rekrytoitava, koska muutakaan työvoimaa ei ole saatavilla. Yrityksessä ollaan hyvin tietoisia siitä, että laadukas kädenjälki on tehdyn työn edellytys, mutta yrityksen resurssit eivät yksinkertaisesti riitä perehdytykseen ja valvontaan riittävästi näidenkään uusien työntekijöiden kohdalla, joten työn laadusta ollaan valmiita tinkimään. Lisäksi kommunikointivaikeudet näiden metallimiesten kanssa tulevat todennäköisesti estämään heidän ammattitaitonsa kehittymisen tulevassa työssään.

Tutkimus- ja kehitysrahat leikattu, vihreää siirtymää ei tueta

Työvoimapulan lisäksi Konepaja Yritys Oy:n ahdinkoa ei edesauta ollenkaan se, että poliittiset päätökset korkeakouluissa tehtävän tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoituksen osalta ovat jäämässä vaatimattomiksi. Korkeakoulutus on yhä enemmän yksityisen rahoituksen varassa. Yleensä rahan käytöstä poliittisissa päätöksissä ollaan ymmällään.

Maakunta taantuu ja putoaa kauas kärjestä, kun innovaatioherkkä ote puuttuu. Myös poliittisen tahon ympäristöymmärryksessä on vaillinaisuutta. Ympäristöasioihin reagoidaan vain maltillisesti ja ympäristökysymyksiin liittyviä vaatimuksia ei tueta riittävästi erityisesti pienempien yritysten osalta. Yritykset eivät pysty investoimaan vihreään siirtymään tukien puuttuessa. Lisäksi energian hinta on jatkanut nousuaan, ja yrityksen laitekanta on sellainen, että määräysten mukaan sitä pitäisi uusia energiatehokkaammiksi. Sääntely tuo lisää kustannuksia.

Iltapäivän palaverissa edessä on kovia päätöksiä: Laitekanta on vanhenemassa ja sen myötä on tarkasteltava esimerkiksi investointien kannattavuutta tai vaihtoehtoisesti tuotannon lopettamista ja tuotteiden ostamista käyttämällä alihankintaa.  Kaikki selvitykset osoittavat, että investointi ei kannata: työvoimaa ei saada ja poliittiset päätökset vain kurjistavat tilannetta. Koko toimintaympäristö on epävarma.

Tarjolla vain vaikeita ratkaisuja

Palaverissa pohditaan myös yrityskauppaa. Olisiko mahdollista kasvaa ostamalla pahin kilpailija ja hankkimalla sen myötä uutta tietotaitoa ja tekijöitä. Tai, pitäisikö koko konepaja tai jokin sen osa myydä kiinnostuneille kiinalaisille, joilta on saatu jopa ostotarjous. Hinta tosin on sellainen, että työsuhteita ei pystyttäisi turvaamaan. Tulevaisuuden vaihtoehdot ovat siis moninaiset ja ratkaisut vaikeita.

Päivän päätteeksi Konepaja Yritys Oy:ssä tehdään päätös:  Yrityksen tuotanto lopetetaan Varsinais-Suomessa, ja se ryhtyy tilaamaan alihankkijoidensa kautta tuotteet edullisemmin Puolasta. Tehtyä päätöstä vahvistaa erityisesti kuljetuskustannusten kasvu Suomen ja Keski-Euroopan välillä. Uudet Ukrainasta, Venäjältä ja Valko-Venäjältä kotoutuneet rekrytoitavat metallimiehet saavat myös mahdollisuuden aikanaan siirtyä alihankkijoille Puolaan. Konepaja Yritys Oy:n pääkonttori jää Varsinais-Suomeen, jossa hoidetaan myynti ja tuotekehitys.

Valmistavan teknologiateollisuuden työryhmä

Kristiina Ojala (Turun kaupunki/TAI, tekstin viimeistelijä), Eija Velin (Turun yliopisto/Brahea), Tapio Karvonen (Turun yliopisto/Brahea), Ilkka Vuorela (Turun AKK), Juha Valtanen (Turun AMK), Mauri Kantola (Turun AMK), Olli Vuorinen (Raseko), Marko Suominen (Raseko), Anu Parantainen (Turun kaupunki/Sivistystoimi), Reijo Halli (Turun kaupunki/TAI), Anneli Frantti (Älykäs ennakointi-hanke), Jouko Tevasaari (Novida), Hannu Lehti (VarsinaisSuomen ELY-keskus), Petri Järvinen (Varsinais-Suomen ELY-keskus), Mikko Helle (Åbo Akademi), Petteri Niittymäki (Yrkeshögskolan Novia), Teija Messula (Varsinais-Suomen TE-toimisto), Vesa Eskonen (Meyer, laivanrakennusoppilaitos), Risto Ruohola (Turun AKK), Timo Laakso (TE-toimisto), Pekka Sundman (Turun kaupunki).